Mustavahakas kuuluu myös myöhäisemmän syksyn sienisadon helmiin, siinä missä huomattavasti paremmin tunnettu suppilovahverokin. Mustavahakkaita jää paljon metsiin ihan siitä syystä, että sitä ei yksikertaisesti tunneta. Mustavahakas on kuitenkin monipuolinen ja helppokäyttöinen kolmen tähden ruokasieni.

Todennäköisimmin mustavahakkaita löytyy sammaleisista kuusikoista. Ne saattavat olla syvälläkin sammalikossa, joten kulkiessa pitää olla hyvin tarkkana. Tosin ei mustavahakas varsinaisesti vierasta mäntypainotteistakaan ympäristöä. Ne kasvavat useimmiten pienempinä rykelminä.

Mustavahakkaan sesonki alkoi jo elokuussa ja se voi jatkua pitkälle marraskuun alkupuolelle asti. Varsinais-Suomen metsissä mustavahakas viihtyy erityisen hyvin. Mustavahakkaan erinomaisuuden kääntöpuoli on se tuttu sieniin liittyvä ongelma. Myös toukat ymmärtävät hyvien makujen päälle ja ne ehtivät kohteeseen usein kiinni ennen ihmistä.

Kokeneilla sienestäjillä on tapana palata vuodesta toiseen samoille apajille ja poimia varma sato talteen. Mustavahakkaan osalta tämä sääntö pätee erityisen hyvin, sillä niillä on taipumus kasvaa hyvinkin samoille paikoille vuodesta toiseen. Eli löytöpaikat kannattaa kirjata huolella muistiin seuraavaa kertaa varten.

Mustavahakkaista voi tehdä ihan samoja sieniruokia kuin vaikkapa herkkutatista. Mustavahakasta kannattaa paistaa voissa ja sen kylkeen sopivat tutut sipuli ja kerma. Mustavahakkaasta nousee paistettaessa keittiöön miellyttävä makea tuoksu, josta joku voi tunnistaa jopa parfyymimaista aromia.

Kun alle laittaa siivun tuoretta maalaisleipää, ollaan asian ytimessä. Tämä italialaista bruschettaa muistuttava kyhäelmä saa oman skandinaavisen ja raikkaan sävyn, kun päälle vielä ripottelee muutaman tuoreen puolukan. Halpaa, yksikertaista ja hyvää! Useampikin mustavahakkaaseen vihkiytynyt sienestäjä muistuttaa, että sieni sopii mainiosti myös kuivattavaksi.

Mustavahakkaan selkeimmät tuntomerkit kannattaa silmäillä ennakkoon sienioppaista läpi. Mustavahakkaassa on kuitenkin se hyvä puoli, että sitä jossain määrin muistuttavat muut sienilajit eivät ole sellaisenaan onneksi vaarallisia. Esimerkiksi isojuurekas on mauton roskasieni, mutta ei missään nimessä myrkyllinen.

Nuijamalikka taas on ihan kohtuullinen ruokasieni, mutta ei sovi nautittavaksi esimerkiksi viinilasillisen kanssa. Siinä on nimittäin klitosybiiniä, joka reagoi ihmisessä antabuksen tavoin.

Heikki Möttönen