– Jos vanhemmat toivoivat urheilusankaria, niin pahasti pettyivät, nauraa Elmo Aittola, jonka etunimi on oikeasti syntynyt Juhani Peltosen luoman urheilusankarin innoittamana.

Ei tullut hämmästyttäviin urheilusuorituksiin yltävää myyttistä hahmoa, ei edes esikuvansa mukaista syrjään vetäytyvää hiljaista kaveria. Tuli Suomi-lätkän väriläiskä, joka suhtautuu jääkiekkoon suurella intohimolla.

Aittolaa on tituleerattu jopa ”Suomi-lätkän tarkkailuluokan pysyvänä oppilaana”. Vertaus ei ole kaukaa haettu, sillä Elmolle tarkkailuluokka tuli tutuksi jo peruskouluikäisenä.

Jos on puhe jääkiekosta, Aittolalta saat kysyttäessä mielipiteen. Aina ei tarvitse edes kysyä, silti Elmon sanansäilä heilahtaa. Turkulaisella kiekkohullulla kiekkoammattilaisella on myös kanttia ilmaista mielipiteensä. Tuskin on toista, joka tuntee Liigan, Mestiksen ja A-SM-sarjan arjen yhtä tarkasti kuin Aittola.

Jääkiekko on ollut lähes aina olennainen osa Elmon arkea.

– Pelasin Kiekko-67:ssa B-junnuihin asti. Sen jälkeen irtaannuin jääkiekosta melko pitkäksi aikaa. Talvella 2005 ulkojäillä syntyi ajatus perustaa oma joukkue, jonka kanssa voisin vain pelata.

Soittokierros kavereille, ja näin sain alkunsa kolmosdivarin HC Mean Machine. Joukkueen nimi oli perustajansa ideoima ja hänen näköisensä.

– Nimi tuli Burt Reynoldsin elokuvasta The Longest Yard, suomeksi Luunmurskaajat. Se kertoo vankilan jalkapallojoukkueesta.

Aittolan kiinnostus jääkiekkoon vei hänet Tuton organisaatioon juniorivalmentajaksi ja edustuksen videovalmentajaksi.

– Kyselin itse seuralta mahdollisuutta, koska en todellakaan ollut sellaisessa asemassa, että joku olisi tullut pyytämään. Tein yhteistyötä silloisen päävalmentaja Ismo ”Ika” Lehkosen kanssa.

Tuton jälkeen Aittolan työt jatkuivat Turun Palloseurassa. Videovalmentaja toimi mestaruusvuonna Kai Suikkasen apuna.

– Vuonna 2011 menin Juhani Tammisen avuksi Tutoon. Siitä alkoi uusi Tuto-polku. Nyt on käynnissä yhdeksäs vuosi. Näiden vuosien aikana olen ollut ”yleismiesjantunen”, joka on toiminut seurassa 30 eri tehtävässä. Päätyöni on ollut pelaajarekrytointi.

Muutama vuosi sitten Aittolan toimenkuvaan tuli uusi tehtävä.

– Seura oli pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa. Silloin ei ollut varaa maksaa korvauksia A-juniorijoukkueen valmentajalle. Minä päädyin joukkueen valmentajaksi talon sisältä. Kaipasin itsekin jotain uutta edellisten tehtävien oheen. Halusin kokeilla omiakin juttuja.

Aittolan aloittaessa Tuton A-juniorit pelasivat nuorten Mestistä. Ensimmäinen kausi päättyi heti pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.

– Se on ollut kiekkourani opettavaisin kokemus. Seuraavalla kaudella nousimme A-SM-sarjaan.

Nyt Aittolalla on menossa viides kausi A-nuorten valmentajana. Niistä kaksi on pelattu A-SM-sarjaa. Kolmas on menossa. Kausi on myös Aittolan viimeinen. Keväällä on uusien suunnitelmien aika.

Aittola tiedostaa, että värikäs menneisyys voi olla myös rasite.

– Kun olen suupaltti, niin siihen liittyy aina median reagointia. Sanomisistani on kiinnostavaa kirjoittaa, mikä tosin syö minun uskottavuuttani. Olen varmasti sulkenut ovia omalla käytökselläni, esimerkiksi liiton suuntaan jo useamman kerran. Mutta ehkä ne paikat eivät olisivatkaan olleet minua varten.

Tuleva mahdollinen työnantaja ainakin tietää, mitä on tarjolla.

–  Vaikka olen tunneihminen, en tee tunnepäätöksiä. Jokainen asia pitää olla perusteltavissa. Kuitenkin luonteenpiirteistäni huolimatta koen olevani avoin. Minun kanssani voi keskustella mistä tahansa. Saa olla eri mieltäkin, jos sen pystyy perustelemaan.

Kiekkomaailma on raadollista. Siinä mukana olevat polttavat usein kynttiläänsä molemmista päistä.

– Fyysiset ja henkiset rajat tulevat vastaan. Pienessä organisaatiossa loppuun palaaminen on iso uhka. On täysin mahdollista, että teen tulevaisuudessa jotain aivan muuta. Rehellisesti sanottuna ottaisin pari vuotta täysin vapaata, jos se olisi asuntovelalliselle ja perheelliselle taloudellisesti mahdollista.

Aittola on nähnyt suljettujen sarjojen arkea kaikilla tasoilla. Kun sarjat ovat kiinni, ei ole vapaata kilpailua uusista työpaikoistakaan. Kaverikartelli voi hyvin.

– Olin kerran ison liigaseuran työpaikkahaastattelussa. En saanut työpaikkaa. Syyksi ilmoitettiin se, että olen liian nuori ja kokematon eikä minulla ole saavutuksia. Myöhemmin tehtävään palkattiin kaveri, joka oli minua nuorempi eikä ollut voittanut yhtään mitään, mutta jonka isä istuu pääomistajana seuran hallituksessa. Olen ylpeä siitä, että olen tehnyt itse oman urani.

Hannu Tuominen