Mika oli varsin suosittu etunimi vielä 1980- ja 1990-luvuilla, mutta todellista kulta-aikaansa nimi eli 1960- ja 1970-luvuilla. Tuolloin Mikan sai nimekseen lähes 30 000 suomalaista. Yksi heistä oli vuonna 1966 syntynyt Mika Maaskola.

– Olen äidiltä joskus kysynyt, miksi minusta tuli Mika. Jotenkin siihen liittyi arkkienkeli Mikael, mutta varmaan myös se, että se oli muotinimi tuolloin. Nykyäänhän Mikan suosio on nimenä ei ole niin iso, Maaskola sanoo.

Tilastot tukevat Maaskolan huomiota. 2000-luvulla Mikan on nimekseen saanut vain noin tuhat suomalaista.

Sitä Maaskola ei tiedä, oliko vanhemmilla muita vaihtoehtoja nimelle.

– Sen muistan, että joskus lapsena kysyin, että miksi minulla on kolme nimeä. Koko nimeni on Mika Petri Juhani. Vanhemmat sanoivat, että kun ei perheessä rahaa ole hirveästi, niin onpahan ainakin nimirikas.

Vaikka Mika on varsinkin Maaskolan ikäluokassa suosittu nimi, ei hän koskaan ole kokenut nimeään negatiivisena.

– Jotenkin lapsena koin sen niin, että Mika ei kuitenkaan ollut liian yleinen. Esimerkiksi Jareja oli sitten vielä enemmän. Koin nimeni ihan hyvänä.

– Sitten myöhemmin, kun myös 60-luvulla syntyneet Mika Häkkinen ja Mika Myllylä nousivat urheilumaailman tietoisuuteen, Mika tuntui erityisen hyvältä nimeltä. Sitä ennen maailmanlaajuisesti tunnettuja Mikoja ei oikein ollut, Maaskola sanoo.

Nimipäiviään Maaskola ei muista erityisesti juhlineensa.

– Lapsena saattoi jotain olla, mutta kun ikää on tullut lisää, nimipäivän merkitys on vähentynyt. Kaverit saattavat onnitella, mikä tuo tietysti piristystä päivään, mutta sen isompia juhlallisuuksia ei ole tapana olla.

– Yksi syy nimipäivän vähemmälle huomiolle saattaa olla siinäkin, että syntymäpäiväni on vain pari viikkoa aikaisemmin. Tosin syntymäpäivääkään ei tule nykyään juhlittua. Tasavuosina olen juhlinut, mutta välivuodet ovat jääneet juhlimatta, sanoo 15. syyskuuta 53 vuotta täyttänyt Maaskola.

Mikan nimipäivä on 29. syyskuuta.

Ilkka Lappi