Turku oli vuoden 1917 Venäjän helmikuun vallankumouksen jälkeen maan levottomin kaupunki, jossa komento oli ajautumassa punaisille. Työläiset kaappasivat vallan toukokuussa ja samassa rytäkässä vangittiin kaupunginvaltuusto. Koko seuraava kesä oli levotonta aikaa ja marraskuussa alettiin tekemään tosissaan vallankumousta myös Suomessa. Punaisten lisäksi kaupungissa oli yli tuhat venäläistä sotilasta.

Turun yksinvaltias oli William Lundberg, joka piti kaupungissa järjestystä erittäin kovin ottein. Punaisten ote alkoi lipsumaan viimeistään huhtikuussa 1918 jolloin tuhannet turkulaiset pakenivat epätoivon vimmalla kohti itää. Pahimpana pelotteena heille olivat maahan tulleet saksalaisjoukot.

Saariston vapaajoukko oli sisällissodassa valkoisten puolella operoinut varsinaissuomalainen sotilasosasto. Kun Suomi julistautui itsenäiseksi 6.12.1917, kokoontuivat pian saariston vapaaehtoiset valkoiset joukot Iniöön. Sieltä he päättivät murtautua kohti punaisten vallassa olevaa manteretta pohjoisesta.

Vapaajoukko kohtasi Kustavissa Uudenkaupungin suojeluskunnan joukot, jotka oli koottu Turusta punaisten valtaa paenneista valkoisista. Saariston vapaajoukko suuntasi kohti Ahvenanmaata ja piiloutui syrjäiseen Vårdöhön.

Ahvenanmaalla oli myös levotonta, sillä saarilla oli myös ruotsalaisia ja venäläisiä ja Saksa valmisteli maihinnousua sinne. Ahvenanmaan ainoissa taisteluissa, Godbyssä, olivat ensin ottaneet yhteen Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset ja venäläiset. Jälkimmäisessä rytäkässä Turun punaiset yrittivät vallata Godbyn takaisin suojeluskuntalaisilta.

Ruotsi ja Venäjä pääsivät sopuun Godbyn taisteluiden jälkeen siitä, että suomalaiset palautetaan takaisin isiensä maille. Kaikki suomalaiset ajettiin pois Ahvenanmaalta, mutta Saariston vapaajoukko jäi lymyilemään edelleen Vårdöhön. Myös osa venäläisistä lähti suosiolla muualle, mutta suurin osa jäi saksalaisten vangeiksi.

Vapaajoukko sai uutta vahvistusta Saksassa koulutetuista jääkäreistä, jotka olivat saapuneet saarelle sukellusveneellä. Vårdössä ryhmä kohtasi saksalaisen 14. jääkäripataljoonan, joka oli noussut maihin Eckerössä. Saksalaiset kouluttivat hieman suomalaisia Vårdössä ja sieltä joukko siirtyikin jäitä pitkin Houtskarin suuntaan.

Korppoossa käytiin taisteluita punaisia vastaan, mutta saksalaiset olivat lähteneet jo kohti Hankoa. Saariston vapaajoukon päämääränä oli Turku. Vapaajoukon eteneminen Nauvon Paraisille oli raskas urakka kevään keleissä.

Huhtikuun 13. päivän iltana Saariston vapaajoukko marssi punaisista tyhjentyneeseen Turkuun ja sai siellä sankarillisen vastaanoton. Vapaajoukon ruotsinkielistä komppaniaa johti ruotsalaiskreivi Carl August Ehrensvärd, joka suhtautui punaisiin säälimättömän raa´asti. Suomenkielinen komppania eteni turkulaisen Eero Rydmanin komennossa. Hänestä tuli myöhemmin kansanedustaja ja Helsingin ylipormestari.

Vapaajoukosta laajennettu Varsinais-Suomen rykmentti vannoi valansa 17. huhtikuuta Turun Kauppatorilla. Rykmentti eteni sen jälkeen vauhdilla Loimaan ja Forssan kautta Riihimäelle, jossa vastaan tulikin jo taas saksalaisia. Jälki matkalla oli erittäin veristä. Punaisten antauduttua lopullisesti toukokuun puolessa välissä, Saariston vapaajoukko osallistui vielä C.G.E. Mannerheimin johtamaan katselmukseen Helsingissä ja hajaantui sitten omille teilleen lopullisesti 23. toukokuuta.

Saariston vapaajoukon osuus sisällissodan melskeissä oli varsin merkittävä. Se pystyi pidättelemään noin 3 000 punakaartilaista rannikon taisteluissa niin, etteivät he ehtineet pääjoukkojensa avuksi Tampereen ratkaiseviin taisteluihin. Saariston vapaajoukko soti täysin eristettynä valkoisten muista joukoista. Se joutui häätämään punaiset saaristosta itsenäisesti.

Heikki Möttönen