Jos olet kotimaista musiikkia viimeisen 35 vuoden aikana kuunnellut, olet hyvin todennäköisesti kuullut Jarmo Nikun kitaransoittoa. Nikku laskeskelee soittaneensa noin 2 700 äänitteellä. Lisäksi soittohommia on riittänyt lukuisten eturivin artistien taustabändeissä. Viime vuosina mies on soittanut myös teattereissa. Turun kaupunginteatterissa Nikku soitti taannoin Viimeinen laiva -musikaalissa.

Nikku on kiistatta musiikin ammattilaisten suuresti arvostama, mutta suuren yleisön silmissä hän on jäänyt tuntemattomaksi. Broadcastin vuonna 1983 julkaistun Who’s Got the Ballin -levyn kansi kuvastaa hyvin Nikun suhdetta esillä oloon. Nikku on takarivissä, miehestä näkyy vain pää.

– Valokeilan ulkopuolella oleminen on ollut erittäin tietoinen päätös koko urani ajan. Minua kiinnosti alusta asti soittaminen rock-elämään liittyviä lieveilmiöitä enemmän. Olen saanut myös olla mukana sellaisissa bändeissä, että niissä on saanut keskittyä soittamiseen, Nikku toteaa.

– Olen mennyt musiikki ja viihtyvyys edellä. En ole lähtenyt juttuihin mukaan sillä ajatuksella, että mitä tästä saa rahaa. Olen lähtenyt mukaan sellaisiin juttuihin, missä olen arvellut viihtyväni, Nikku sanoo.

Viihtyvyyteen nojaa myös Nikun tuorein projekti. Kevään ja kesän aikana Nikku kiertää yhdessä Muddy Mannisen ja Ben Granfeltin kanssa Guitars, guitars and more guitars -nimellä. Kolmikolla on yhteensä kitaransoittokokemusta noin 150 vuotta.

Kolmen kitaristin bändin täydentää rytmiryhmä Miri Miettinen rummuissa ja Masa Maijanen bassossa.

– Se on tavallaan helppo projekti. Olemme soittaneet yhdessä eri kokoonpanoissa kauan. Ei tarvitse hirveästi puhua. Sen kun aletaan soittaa ja kaikki tietää, mitä tapahtuu.

Turkuun Nikku ja kumppanit pysähtyvät 17. toukokuuta, jolloin kokoonpano soittaa Apollon Beetroot-klubilla.

– Tarkkoja suuntaviivoja ei ole. Voisin kuvitella, että aika paljon tulee sooloja ja instrumentaaleja. Varmaan soittamisessa pyritään ilmavuuteen enemmän kuin runttaamiseen. Biisilistoista ei ole ollut puhetta, mutta sen lupaan, että Focusin Sylvian soitan. Se biisi on syy, miksi aloin kitaraa 1970-luvun alulla soittaa, Nikku kertoo.

Nikun kevääseen kuuluu myös ensimmäinen soololevy, joka ilmestyy toukokuun aikana. Vuosien aikana Nikun soololevyn perään on kyselty lukemattomia kertoja.

– Minulla ei ole ollut suurta paloa soololevyn tekoon. Olen saanut muiden levyillä toteuttaa juttuja ja soittaa niin kuin olen halunnut.

Ikkuna soololevyn tekemiseen aukeni osana laajempaa musiikkibisneksen muutosta. Aikaisemmin Nikku oli kaiken aikaa joko keikalla tai studiossa soittamassa muiden levyillä. Oman arkiston perkaamiseen oli nyt aikaa. Levy on instrumentaali, jonka materiaali on syntynyt pätkittäin vuosikymmenten aikana.

– Minulla on aivan hirveästi erilaisia sävellettyjä demoja, joita yhdistelemällä levyn biisit on tehty, Nikku kertoo.

Ilkka Lappi