Kukapa ei olisi television luontodokumentteja katsoessaan vaikuttunut ulkonäöltään lihaksikkaiden, mutta liikkeiltään sulavalinjaisten tiikerien kauneudesta. Uhanalaisiin, isoihin kissoihin ihastui myös yhdysvaltalainen Judy Sudgen, joka jo 1980-luvulla alkoi työstää unelmaansa tiikerimäisestä kotikissasta. Pitkällisen jalostustyön tuloksena syntyi kissarotu toyger eli lelutiikeri.

Toyger on risteytys useita eri kissarotuja, muun muassa bengalia. Ulkonäöltään kissa on kuin minitiikeri, mutta oikeita tiikereitä ei jalostuksessa ole käytetty. Huomiota herättävin on sen näyttävä raidallinen turkki, jossa on silkkimäisen plyysin tuntua ja glittermäistä säihkyä.

– Pitkähköt varpaat ovat toygerin erikoisuus ja ne vaikuttavat osaltaan kissan liikkumiseen ja tuovat siihen tiikerimäistä jämäkkyyttä. Yleisesti ottaen toyger liikkuu ylväästi ja häntää matalalla kantaen, toyger-kasvattaja Miia Intke kertoo.

Toisin kuin esikuvansa, toyger on luonteeltaan kaikkea muuta kuin ärjyvä hurjimus. Leikkisät ja erittäin sosiaaliset toygerit viihtyvät siellä missä omistajansakin, kaipaavat huomiota ja rakastavat sylikissana loikoilua.

Miia Intke ja hänen miehensä Pekka Kytölä ovat toistaiseksi ainoat suomalaiset toyger-kasvattajat. He perustivat kissalansa WhiteStripes Catteryn Helsinkiin vuonna 2011. Lajiin pariskunta ihastui asuessaan Lontoossa seitsemän vuotta sitten. Toyger-kissat olivat tuolloin laajasti esillä brittimediassa.

– Aiemmin emme olleet millään muotoa kiinnostuneita rotukissoista, ja olimme omistaneet vain maatiaisia. Toyger vei sydämemme peruuttamattomasti. Sen villi ulkonäkö hurmasi, Intke muistelee.

Suomeen palattuaan Intke ja Kytölä perehtyivät lisää aiheeseen ja ottivat yhteyttä italialaiseen toyger-kasvattajaan Steve Garrettiin, jolta oli kuin sattuman kauppana peruuntunut kauppa kissanpennusta. Näin kisupoika Cispius muutti perheeseen kesällä 2008.

Suomessa rotu on edelleen harvinainen, arviolta vain 17 toygeria asuu maassamme. Tämä tekee kasvatuksesta yksinäistä, vaativaa ja kallistakin.

– Joudumme olemaan jatkuvasti yhteyksissä ulkomaille, lähinnä Eurooppaan ja Venäjälle. Viemme tai lähetämme kasvatusnaaraitamme astutettavaksi toisiin kissaloihin. Tiinehtyminen ei ole aina ongelmatonta, astuttamisen onnistuminen voi vaatia aikaa muutamasta päivästä pahimmillaan jopa vuoteen, Intke listaa.

Hän uskoo rodun kuitenkin yleistyvän lähivuosina myös Suomessa. Tällä hetkellä toygereita nähdään vielä harvakseltaan kissanäyttelyissä, sillä se on hyväksytty championship-statuksen roduksi vasta TICA:ssa (The International Cat association). FIfé:ssa (Fédération Internationale Féline) ja CFA:ssa (The Cat Fancier’s Association) rotua ei ole vielä hyväksytty.