Jostain syystä palsternakka päätyy monessa keittiössä pelkäksi keittojuurekseksi, vaikka kyseessä on herkullinen ja täyteläisen makea juures. Palsternakka sisältää eteerisiä öljyjä ja sen sokeripitoisuus on korkea. Kuitupitoisessa palsternakassa on silti energiaa ja hiilihydraatteja vain puolet perunan pitoisuuksista.

Periaatteessa palsternakkaa voi käyttää kuten porkkanaa, ehkä raakana syöntiä lukuun ottamatta. Palsternakka antaa täyteläistä makua piiraisiin, keittoihin, wokkeihin ja kasvisruokiin. Siitä tulee erinomainen sosekeitto ja perunamuhennokseenkin se sopii.

Palsternakkaa viljeltiin yleisesti Euroopassa Rooman valtakunnan ajoista 1700-luvulle. Suomeen se tuli alun perin lääkekasviksi, 1700-luvun Turussa palsternakka oli jo tunnettu. Sittemmin peruna ja porkkana syrjäyttivät palsternakan eurooppalaisista ruokapöydistä, saksankielisiä maita lukuun ottamatta.

Parhaimmillaan palsternakka on pehmeäksi mutta rapeakärkiseksi paistettuna, joko sellaisenaan tai porkkanan kera. Juurekset kuoritaan ja suikaloidaan noin ranskanperunan kokoisiksi ja paistetaan pannulla öljyssä koko ajan käännellen. Sopiva aika lienee viidestä kymmeneen minuuttia tai kunnes kärjet ruskistuvat. Päälle voi lopuksi ripsauttaa hiukan suolaa. Paistetut palsternakkasuikaleet maistuvat esimerkiksi paistin, kyljysten tai muun liharuoan lisäkkeinä.

Kevätkääryleisiin (pikkukuvassa) palsternakka sopii erinomaisen hyvin. Näitä aasialaisia herkkuja on yllättävän helppo tehdä itse, jolloin niistä tulee myös rapeampia kuin pakastealtaassa kasvaneista. Ongelmia saattaa tuottaa lähinnä riisistä tehtyjen ohuiden kevätkäärylekuorien löytäminen. Viljapohjaisista kuorista niitä ei kannata tehdä.

Lähde: Kotimaiset kasvikset ry.

Kevätkääryleiden resepti: http://hellasoturi.blogspot.fi/2012/11/kelpo-kaaryleita.html