Mikä on kohtuullista? Onko 5 000 euron stadionvuokra on yhdestä jalkapallo-ottelusta paljon vai vähän?

Kaikki lienevät yhtä mieltä siitä, että Kupittaan jalkapallostadion on maan parhaita. Ansio siitä kuuluu ensisijassa Stefan Håkansille, joka on kehittänyt stadionia omin voimin ja omin rahoin, kaupungin myötävaikutuksella toki.

Muusta ei sitten ollakaan enää samaa mieltä. TPS arvioi, että Kupittaa on maan kallein stadion. Se laskee menettävänsä vuokrina ja saamatta jääneinä ottelutapahtuman tuottoina jopa 150 000–250 000 euroa kaudessa.

Lukuja on vaikea todentaa. Liikuntapalvelukeskus vertaili virkatyönä pääsarjajoukkueiden maksamia kenttävuokria. Vertailu oli liikuntalautakunnan käytössä, kun se käsitteli TPS:n anomusta päästä pelaamaan Paavo Nurmen stadionilla ensi kaudella.

Kaikilta liigapaikkakunnilta ei tietoja saatu. Puuttumaan jäivät vuokrat Helsingistä, Kuopiosta ja Pietarsaaresta. Halvimmalla pääsi viime kaudella MYPA, joka maksoi 371 euroa ottelulta. VPS:n taksa oli 390 euroa ottelulta, 453 euroa valojen kera. Vepsu maksaa lisäksi pukukopeista 193 euroa kaudesta ja 87 euroa varastotilasta.

JJK:n vuokra on 750 euroa peliltä, FC Lahden 900 euroa. Liigasta pudonneen Hakan vuokrasta todetaan vain, että se on ”kohtuullinen”. FC Honka nauttii 95-prosenttista vuokratukea, joten vuokra ei ole suuri, oli summa mikä tahansa.

HJK pelaa Sonera-stadionilla, jonka pääomistaja on Helsingin kaupunki. Stadion on vuokrattu Helsinki Stadion Management Oy:lle, jonka omistaa HJK Oy. Oli vuokra mikä tahansa, HJK:lla on hyvä neuvotteluasema siitä päätettäessä.

Aamuset-lehden tietojen mukaan TPS ja Inter maksavat Kupittaasta 5 000 euron otteluvuokraa. Se ylittää liigan keskitason selvästi, joskin turkulaiset joukkueet saavat pelata paremmissa olosuhteissa kuin muut Klubia ehkä lukuun ottamatta. Tähän perustunee liikuntajohtaja Arto Sinkkosen arvio siitä, että vuokra on ”kohtuullinen”. Ja siihen, että Sinkkonen tuntee stadionyhtiöiden taloudelliset tunnusluvut. Kaupunkien ylläpitämien kenttien vuokrat ovat vahvasti verovaroin tuettuja, mutta summat ovat todellisia siinä mielessä, että niiden verran seuroilta veloitetaan kenttien käyttämisestä.

Seurat eivät vahvista Kupittaan otteluvuokraa, eikä sitä kerro liikuntapalvelukeskuskaan. Vuokraa pidetään liikesalaisuutena, eikä siitä ole lupa kertoa. Paavo Nurmen stadionin taksa on tiettävästi 500 euroa peliltä. Kupittaan vuokra on siis kymmenkertainen.

TPS:aa ei hierrä pelkkä vuokra, vaan myös se, ettei se saa lippukassan ja kentänlaitamainosten lisäksi ottelutapahtuman tuotoista kuin murusia. Kolmen sopimuskauden yhteistuotto alittanee kymppitonnin. Muilla seuroilla on yleensä myyntioikeudet stadionin kioskeissa ja ravintoloissa. Tulot eivät ole suuria, mutta jalkapalloseurojen budjeteissa niillä on merkitystä.

TPS:n esittämä luku, jota on pidetty liioitteluna, perustuu tähän laskelmaan. Vuokriin ynnätään arvio siitä, mitä ottelutapahtumista voisi olla kerättävissä. Summa on pelkkä karkea arvio, johon liittyy myös paljon toiveita.

TPS:aa närästää myös se, että vuokrat ja ottelutapahtuman tuotot valuvat stadionyhtiöissä valtaa käyttävän Håkansin taskuun. Sekä Kiinteistöyhtiö Kupittaan Stadion Oy, Stadionmarkkinointi Turku Oy että Kupittaan Stadionnurkka Oy ovat osa Alfons Håkans -konsernia, johon kuuluu myös FC Inter Turku Oy.

Eurokin on paljon väärässä taskussa.

Moni kysyy, miten TPS:lla oli varaa edelliseen sopimukseen, mutta ei enää uuteen? Kun sopimusta viimeksi sorvattiin, TPS:lla oli tukenaan Seppo Sairanen. Seura teki tietoisesti alijäämäisiä eli tappiollisia budjetteja. Sairanen kuittasi silloin tappiot, mutta ei enää. Kirstun vartijat arvioivat, että enää ei ole varaa siihen, mihin joskus oli. Tilanne on muuttunut.

Håkansin näkökulmasta tilanne on täysin toinen. Stadion ei ole kultakaivos. Pikemminkin päinvastoin. Sen ylläpitäminen maksaa. Ilman Håkansia ei edes olisi stadionia tai uutta katsomoa, josta kiistellä. Jalkapalloa katseltaisiin yhä museoidusta olympiakatsomosta ja maavallikatsomoista. Håkansin vinkkelistä olisi kohtuullista, että stadion pyörisi omillaan.

Kaupungin näkökulmasta kiista on hyvin kiusallinen. Kaupunki ryhtyi stadionin vuokralaiseksi vasta melkoisen poliittisen väännön jälkeen. Kenttä olympiakatsomoineen on vuokrattu stadionin kiinteistöyhtiölle vuoden 2049 loppuun asti 22 000 euron vuosivuokralla, mutta kaupunki vuokraa kiinteistöyhtiöltä puku-, sosiaali- ja varastotiloja 20 000 euron kuukausivuokralla yhtä pitkäksi aikaa. Liikuntapalvelukeskus on Kupittaan Stadionnurkka Oy:n vuokralainen 8 250 euron kuukausivuokralla.

Vuokrasummat ovat sopimuspapereista, niiden tekohetkeltä. Vuokrat on sidottu indeksiin. Vuokrat ovat stadionin tulonlähde. Ne eivät ole millään muotoa vastikkeettomia ja rahaa liikkuu siis myös yhtiöltä kaupungin suuntaan. Hoito- ja yhteistyösopimuksessa stadionin kiinteistöyhtiö on sitoutunut siihen, että vuokraehdoissa noudatetaan kohtuullisuutta ja tasapuolisuutta. Liikuntatoimella on oikeus tarkistaa ehdot ja ne on hyväksytettävä sillä.

Myös kaupunki on satsannut rahaa Kupittaalle. Kenttä sai uuden siirtonurmen. Se maksoi miljoonan. Kaupungin kannalta olisi toivottavaa, että jalkapalloilijat pääsisivät sopuun Kupittaan käytöstä. Paavo Nurmen stadion on sen papereissa yleisurheilijoita varten. Sitä ei hevin lähdetä muuttamaan jalkapalloilijoiden toiveiden mukaiseksi. Varsinkaan, kun muutostöitä ei ole investointiohjelmassa, eikä ylimääräistä rahaa ole.

Kiistaa on ollut jopa siitä, onko mitään kiistaa olemassakaan. Se kuvaa hyvin pattitilannetta. Jos toinen puolisoista arvioi, että kaikki on hyvin, eikä riitaa ole, mutta toinen on vähintäänkin tyytymätön, niin onko riita olemassa vai ei? Suhteeseen tarvitaan kaksi, mutta riitaan vain yksi. Jostain kertoo sekin, että kiireinen kaupunginjohtaja Aleksi Randell ryhtyi sovittelemaan riitaa. Tarvittaisiinko neuvotteluissa kaupunginjohtajaa, ellei kiistaa olisi?

Jokaiselle näkökannalle on perusteensa. Siksi yhtälön ratkaiseminen on niin visainen pähkinä. Sama luku voi näyttää kahdessa eri laskelmassa täysin erilaiselta. Toisessa se on liikaa, toisessa pelkästään kohtuullinen tai liian vähän.