Kansa ikääntyy ja eläköityy. Ja varallisuus yksilöillä kaventuu. Hallituksen avulla ja ilman sitä.

Ainoa kansanosa, jolla vielä tuntuu jotenkin vaan ”massia” löytyvän, on nuoriso. Päätellen kaikenlaisten festarien lippuhinnoitteluista. Imuroiko nuoriso iäkkään kansanosan (vanhempiensa) viimeisetkin siemenperunarahat tai mistä rahoitus sitten lienee peräisin. TikTokillla harva kun on rahojaan tienannut.

No, mitäpä ei inehmo jälkikasvunsa eteen uhraisi. Mutta kun tietää valtaväestön, ja etenkin suurimman osan eläkeläisten, kuukautiset keskitulot ja pakolliset menot, yhtälö ei oikein täsmää. He ovat vaivoin ennen oikein raapimalla vuoden kohokohdaksi saattaneet säästää itselleen kerta riemun, koko vuoden lystilaarin täyttymiseen, kesäteatterivisiittiin.

Ainakin nyt alkaa eräänkin kesäteatterin lippuhinnan ruuvinkiristys saada heidät tuntemaan ”kyttyrää” ja kenties jo mieltävät perinteen, henkireiän, ylläpidon jo ylivoimaiseksi. Varmaan on hinnoitteluillakin hyvät perusteensa, mutta se ei takaisin tuo myöhemminkään pois kerran jo jättäytyneitä yleisöryhmiä. Sama aika saattaa olla myöhemmin kyllä edessä festareillakin. Tasapaino on ”ollako vai eikö olla” kysymys kirjaimellisesti.

Juhani Valtonen