Poliisiammattikorkeakoulun vuosiselvitys kertoo, että epäiltyjen viharikosten määrä kasvoi edelleen viime vuonna.

Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2025 -selvityksen mukaan poliisi kirjasi viime vuonna yhteensä 1 941 rikosilmoitusta, jotka määriteltiin epäillyiksi viharikoksiksi. Määrä on viharikosselvitysten historian suurin.

Viharikosepäilyjen määrä on ollut voimakkaassa kasvussa vuodesta 2021 lähtien. Kolmen viime vuoden aikana epäilyjä on ollut enemmän kuin koskaan selvitysten aikana.

– Viharikosepäilyjen määrän kasvuun voi vaikuttaa useampi tekijä samanaikaisesti. Kasvu voi heijastaa viharikosten määrän lisääntymistä, aiempaa aktiivisempaa rikoksista ilmoittamista sekä vihamotiivien aiempaa parempaa tunnistamista. Selvityksen perusteella ei kuitenkaan voida arvioida, mikä näistä tekijöistä selittää kasvua eniten, sanoo Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Rauta tiedotteessa.

Selvitys lajittelee epäillyt viharikokset motiivien mukaan. Vuonna 2025 viharikosepäilyjen määrä kasvoi motiiviryhmissä, jotka liittyivät etniseen tai kansalliseen taustaan, uskontoon tai vakaumukseen sekä sukupuoleen.

Yleisin motiivi oli uhrin etninen tai kansallinen tausta. Sen lisäksi myös muihin vihamotiiveihin liittyviä rikosilmoituksia raportoitiin huomattava määrä.

– Uskontoon tai vakaumukseen liittyvien viharikosepäilyjen määrä kasvoi viidenneksellä edellisvuodesta. Myös sukupuoleen liittyvien viharikosepäilyjen määrä kasvoi selvästi. Tulokset osoittavat, että viharikollisuus kohdistuu moniin eri väestöryhmiin, Rauta sanoo.

– Yhteiskunnassa esiintyvät ennakkoluulot ja vastakkainasettelut voivat näkyä myös rikollisuutena. Viharikollisuuden ehkäiseminen edellyttää pitkäjänteistä työtä yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja turvallisuuden vahvistamiseksi arjen yhteisöissä.

Poliisiammattikorkeakoulun vuosittaisessa selvityksessä tarkastellaan viharikollisuuden kehitystä ja ilmenemismuotoja Suomessa. Selvityksessä analysoidaan poliisin valtakunnallisiin rikosilmoitustietoihin kirjattuja epäiltyjä viharikoksia.

Suomen rikoslaissa ei ole rikosnimikkeitä viharikos tai vihapuhe, mutta vihamotiivi on rangaistuksen koventamisperuste. Mikä tahansa teko, jonka lainsäädäntö määrittelee rikokseksi, voi siis olla viharikos. Ratkaisevaa on teon motiivi, jonka viime kädessä ratkaisee tuomioistuin.

Polamkin selvityksessä epäillyiksi viharikoksiksi määritellään ilmoitukset, joista ilmenee jokin vihamotiivi.

Viharikollisuuden seuranta tuottaa tietoa rikosten määrästä, kohteista ja ilmenemismuodoista. Tietoa hyödynnetään viranomaisten työssä sekä turvallisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämisessä.

– Viharikoksista tuotettu tieto ei ainoastaan kuvaa ilmiön laajuutta, vaan voi myös toimia lähtökohtana laajemmalle yhteiskunnalliselle keskustelulle. Keskustelu puolestaan voi edistää ennakkoluuloisten asenteiden ja syrjivien rakenteiden tunnistamista ja muuttamista, Rauta toteaa.

Viharikosepäilyjä on seurattu nykyisessä laajuudessaan vuodesta 2008 lähtien.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)