Kolumni: Ikävästä jälleennäkemiseen
Kun kävin äitini luona hän sanoi juuri ennen lähtöä, että nyt kun sinä lähdet, jää ikävä. Ikävän tunne on asia, joka toistuu elämässämme säännöllisin väliajoin. Se syntyy ihmisen tai jonkin toistuvan asian jatkuvasta läsnäolosta, jonka loputtua yleensä jäämme kaipaamaan ihmistä tai asiaa.
Sen kaipauksen äitini kanssa olisi voinut ratkaista huomaamatta sillä, että jääkin pidemmäksi aikaa äitinsä luo viettämään aikaa. Mutta sitten se ikävä olisi entistäkin isompi ongelma jäähyväisten hetkellä. Se tunne ei poistu siirtämällä.
Kysehän ei ole pelkästään siitä, että kaipaamme hetkittäin jotain ihmistä takaisin elämäämme. Olen esimerkiksi huomannut tyhjyyden tunteen joidenkin urheilukisojen päättymisen yhteydessä. Sitä tahtoisi lisää. Mihin se päivittäinen rutiini taas katosi ja ne tutut toimittajat ja selostajat ja ennen kaikkea se tunnelma – mihin ne hävisivät? Jäljelle jäävät vain muistot. Niin ja se tunnelma urheilukisoissa on usein kiihkeä, keskittynyt, perinteikäs, kekseliäs ja herkkä samaan aikaan. Siinä helposti tulee tunne, että tämähän voisi jatkua aina.
Ihmisen mieli tekee tepposet. Se mukautuu ja alkaa hakea mielihyvää toistuvista asioista, kuten tietystä kellonajasta, määrätystä tapahtumajärjestyksestä, selostajien ja asiantuntijoiden provosoivasta puheenparresta ja lopuksi tai aluksi kansallislaulusta. Tätä tunnelman herkkyyttä korostavat kyyneleet, mutristuva suu ja herkistyvät kasvonilmeet. Tämä kaikki tuottaa aivoille dopamiinia, mielihyvää. Keho alkaa vaatia lisää totuttua.
Sitten jos ajatellaan tuttujen ihmisten läheistä kanssakäymistä, se on jo itsessään herkistävää. Tässä koko paletissa korostuvat yhdessä eletty elämä, yhteiset kokemukset ja erilaiset jaetut muistot toisista ihmisistä ja tapahtumista. Muistot ovat aivojen ruokaa.
Äitini siirsi katsettaan hetkeksi toisaalle, ja kun sanoin, että tulen jälleen käymään, hän katsoi minua ja hänen ilmeensä virkistyi.
”Tulen käymään jälleen syyskuussa.”
Ne sanat kantavat pitkälle, sillä on jälleen mitä odottaa. Jälleennäkeminen on parasta, mitä elämässä voi olla. Urheilukisojen kohdalla tulee aina uusia urheilukisoja uusilla selostajilla, mutta läheisiään ei vaihdeta kovin usein.
Kurt Hedborg


















