Leikkaus- ja sopeutuspaineiden alla eletyt viime ajat ovat olleet raskaita monelle yhdistykselle. Turkulainen Hülya ”Hissu” Kytö toteaa, että ainoa sana, jolla hän pystyy oloaan kuvailemaan on ”tyhjä”. Kytö joutuu hyvästelemään maahanmuuttajanaisten tueksi 26 vuotta sitten perustamansa Daisy Ladies ry:n. Viime helmikuussa yhdistys joutui ensin luopumaan toisesta tilastaan Muistolasta sekä osasta toimintaansa, mutta tämän vuoden loppuun mennessä koko yhdistystoiminta joudutaan ajamaan alas.

– Emme pysty toteuttamaan enää tätä toimintaa, sillä rahoitus ei riitä kattamaan toimintaa ja sen lisäksi kaupungin vuokratilat 50 000 euron vuosivuokralla ovat liian korkeat meille. Alennusta ei saa, vaikka olemme pitäneet rakennuksista huolta ja kunnostaneet niitä, Kytö sanoo.

Daisy Ladies on saanut useita tunnustuksia, kuten muun muassa Oikeusministeriön vuonna 2017 myöntämän demokratiapalkinnon sekä Varsinais-Suomen Kulttuurirahaston palkinnon vuonna 2023. Lisäksi yhdistykselle on sadellut kiitosta työstään Turun pormestareja sekä maan nykyistä pääministeriä myöten, mutta Kytö pohtii teoilla olevan enemmän merkitystä kuin sanoilla.

– On väärin, että ruohonjuuritasolla työtään tekevät yhdistykset kärsivät. Teemme työtä rakkaudella ja haluamme kohdata aidosti ihmisiä. On vaikea uskoa, että pelkkä virallinen byrokratiaa edistää asioita monella inhimillisellä tasolla, Kytö toteaa.

Kytö pohtii myös maahanmuuttajanaisten kohtaloa, sillä Daisy Ladies -yhdistyksen tiloissa oli vuosittain noin 18 000 kohtaamista ja päivittäin yhdistyksellä vieraili noin 50–60 naista. Lisäksi yhdistyksen toiminnassa pääsi kokeilemaan työelämään siirtymistä työkokeilu- ja harjoittelupaikkojen kautta.

Yhdistyksen lakkauttamisen lisäksi Kydöstä tuntui pahalta joutua sanomaan neljälle yhdistyksen vakituiselle työntekijälle tulevista irtisanomisista.

– Halusin ilmoittaa heille jo heti helmikuussa kahdeksan kuukautta ennen vuoden loppua, että en usko yhdistystoiminnan selviävän enää eteenpäin tulevaisuudessa taloudellisten haasteiden alla. Osalle tieto tuli järkytyksenä, ja olemme toki saaneet elää erilaisten tunteiden kanssa tässä tilanteessa.

Raunioiden keskellä Kydöllä on kuitenkin toivoa tulevasta. Että edes jonkinlaista hänen kehittämäänsä toimintaa voisi jatkaa maahanmuuttajataustaisten tehdyn työn jatkeeksi.

– Toivon, että maahanmuuttajille suunnattu oikeudellinen neuvontapalvelumme voisi tehdä edes jollain tavoin yhteistyötä käräjäoikeuden kanssa. Olisi tärkeää, että maahanmuuttajat saavat tietoa oikeuksistaan sekä velvollisuuksistaan perusteellisesti, hän jää haaveilemaan.

Marianne Rovio