Päiväperhosia ja kimalaisia on havaittu tänä kesänä selvästi viime vuotta enemmän, selviää Suomen ympäristökeskuksen kokoamista havaintoaineistoista. Päiväperhosten kokonaismäärä kasvoi 43 prosenttia ja kimalaisten 69 prosenttia. Kesän sääolot ovat suosineet pölyttäjiä.

Kevät alkoi ennätyksellisen kuivana, mutta kuivuus päättyi toukokuun lopulla. Sen jälkeen sateet ja lämpimät poutajaksot ovat vuorotelleet. Olosuhteet ovat tarjonneet pölyttäjille sekä ravintoa että niiden liikkumiseen ja lisääntymiseen sopivia jaksoja. Päiväperhosia ja kimalaisia havaittiin vielä elokuun alussa ajankohtaan nähden runsaasti.

Kesän havaintojen ennakkotietojen perusteella näyttää siltä, että yleisemmistä päiväperhosista 25 lajia runsastui viime kesästä ja 11 lajia väheni. Noin kolmanneksella lajeista yksilömäärät pysyivät lähellä edellisvuoden tasoa. Kaikkien päiväperhosten yhteenlaskettu yksilömäärä kasvoi 43 prosenttia.

– Perhoskesä alkoi keväällä melko tavanomaisena, mutta kesäkuusta alkaen useimpia päiväperhoslajeja on havaittu viime vuotta enemmän, sanoo Suomen ympäristökeskuksen tutkija Janne Heliölä tiedotteessa.

– Tämän kesän hyvä tilanne ei kuitenkaan kerro lajien pitkän aikavälin kehityksestä, sillä hyönteisten määrät vaihtelevat paljon vuodesta toiseen. 2000-luvulla päiväperhosten kannat ovat keskimäärin hieman taantuneet.

Vähentyneiden lajien joukossa oli etenkin kevään perhosia, jotka saattoivat kärsiä huhti-toukokuun kuivuudesta. Sen sijaan useimmat keski- ja loppukesän perhoset runsastuivat. Esimerkiksi nokkos- ja neitoperhosia esiintyi nyt selvästi runsaammin kuin parina edellisenä vuonna. Keskikesän yleisin päiväperhonen on useimmiten tesmaperhonen, jota tavattiin nyt monin paikoin hyvin runsaana.

Suomeen säännöllisesti vaeltavista perhoslajeista ohdakeperhosta tavattiin runsaasti, kun taas muita vaeltavia lajeja melko vähän. Harvalukuisemmista lajeista helmihopeatäplä taantui nyt selvästi kahden poikkeuksellisen hyvän vuoden jälkeen. Virnasinisiiven kannat säilyivät edelleen melko vahvoina.

Elokuun alussa päiväperhosia oli lennossa ajankohtaan nähden runsaasti. Lähiviikkoina kuoriutunee myös tuntuvasti lisää vaeltajaperhosia sekä monen lajin osalta myös toisen sukupolven yksilöitä.

Kimalaisten kokonaismäärä kasvoi seurannan ennakkotietojen perusteella 69 prosenttia viime kesästä. Yleisemmistä yksittäisistä lajeista 13 runsastui ja neljä väheni.

Suomessa kimalaiskantoja on seurattu vuodesta 2019 lähtien. Kimalaisten vuosittaiset kannanmuutokset ovat olleet suuria, kuten monilla muillakin hyönteisillä. Viime kesänä kimalaisia esiintyi keskimäärin saman verran kuin vuosina 2019–24. Tänä kesänä kimalaisia näyttäisi olleen selvästi enemmän.

– Kimalaiset hyötyivät siitä, että kuivan kevään jälkeen kesä oli tasaisen lämmin ja sateinen. Tämän ansiosta mesikasvien tarjonta pysyi hyvänä, joten pesissä kehittyville toukille oli runsaasti ravintoa, sanoo Heliölä.

Kaikki yleisimmät kimalaislajit ovat olleet edellisvuotista runsaampia. Yleisimpiä lajeja ovat olleet tuttuun tapaan vaikeasti erotettavat mantu- ja kontukimalainen sekä peltokimalainen. Vähälukuisista lajeista runsaampana on tavattu etenkin hevos- ja pitkäsiipikimalaista.

Kimalaisia esiintyi vielä elokuun alussa ajankohtaan nähden runsaina. Uusien kuningattarien ja koiraiden lähdettyä pesistä yhdyskuntien toiminta kuitenkin taantuu vääjäämättä. Vain uudet kuningattaret talvehtivat, muut yksilöt kuolevat syksyn edetessä.

Päiväperhosten ja kimalaisten tämän kesän runsastuminen ei tarkoita, että pölyttäjien pitkän aikavälin kehityksessä olisi tapahtunut vastaava muutos. Hyönteisten määrät vaihtelevat luontaisesti paljon vuosien välillä esimerkiksi sääolojen vuoksi. Luotettavien kehityssuuntien tunnistamiseen tarvitaan siksi pitkiä, jopa 10–20 vuoden aikasarjoja.

Pitkällä aikavälillä pölyttäjien tilaan vaikuttavat eniten sopivien elinympäristöjen väheneminen ja ilmastonmuutos. Suomessa pölyttäjiä esiintyy runsaasti maatalousympäristöissä, joissa niittyjen ja pientareiden väheneminen heikentää monien lajien elinoloja.

Pitkäjänteinen seuranta auttaa erottamaan vuosittaisen vaihtelun pysyvistä muutoksista. Tietoa tarvitaan myös luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen tähtäävien toimien suunnitteluun ja niiden vaikutusten arviointiin.

EU:n yhteinen pölyttäjäseuranta käynnistyy kesällä 2027

Pölyttäjillä on merkittävä rooli EU:n ympäristöpolitiikassa. Kesällä 2027 käynnistetään kaikissa jäsenmaissa pölyttäjien seuranta yhteneviä menetelmiä käyttäen. Esiintymistietoa tullaan keräämään vuosittain perhosista, mesipistiäisistä sekä kukkakärpäsistä.

Suomessa EU-seurannan järjestämisestä vastaa Suomen ympäristökeskus. Havaintoja tullaan keräämään 70 satunnaisesti valitulta seurantapaikalta, jotka sijaitsevat pääosin metsäympäristöissä. EU-seuranta alkaa ensi toukokuussa maanomistajien luvalla tehtävillä maastoinventoinneilla.

Tiedot päiväperhosten ja kimalaisten runsaudesta perustuvat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämiin kansalaisseurantoihin. Päiväperhosilla ja kimalaisilla on erilliset seurantaohjelmansa, joihin osallistuu osin samoja havainnoijia. Molemmat seurannat perustuvat vapaaehtoisten havainnoijien työhön.

Arviot perustuvat 6. elokuuta mennessä tallennettuihin havaintoihin, jotka kattavat yli puolet kesän aineistosta. Lopulliset seurantatulokset valmistuvat vuodenvaihteessa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)