Inter sai triplansa vaikeuksien kautta ikimuistoisen kauden päätteeksi
Melkoinen, jopa ikimuistoinen, kausi se oli. Veikkausliigakausi 2026 päättyi lopulta Interin mestaruusjuhliin. Syksyn mittaan seurahistorian toinen Suomen mestaruus näytti olevan välillä täysin hyppysissä, mutta lopulta ”varma” mestaruus näytti lipeävän HJK:lle. AC Oululla taitaakin päätöskierroksen myötä olla erityinen paikka tästä lähtien monen Inter-henkisen sydämessä. Rasmus Karjalaisen tuskin tarvitsee omia oluitaan hetkeen maksaa, jos sattuu Turussa piipahtamaan.
Vaikka Interin syksy olikin vaikea, oli se koko kauden mitassa tasaisin joukkue. Tavallaan oli myös liigan onni, että Inter mestaruuden vei. HJK oli mestaruussarjan paras joukkue, mutta kuukausitolkulla Klubi pelaili selvästi alle potentiaalinsa.
Mestaruuden myötä Interistä tuli ensimmäinen miesten joukkue Suomessa, joka on samalla kaudella voittanut kaksi cup-pyttyä ja liigamestaruuden. Huikean lopun lisäksi tripla on asia, joka tästä kaudesta jää mieleen.
Mestarijoukkueen sisältä löytyy tälläkin kertaa kovia yksittäisiä tarinoita. Elokuussa Interiin tullut Robert Ivanov nosti muutaman kuukauden sisään kahta pokaalia ja voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa, Eetu Huuhtanen oli toista vuotta peräkkäin erinomainen, Jasse Tuominen, joka niin ikään voitti uransa ensimmäisen Suomen mestaruuden, on saanut uransa uuteen nousuun Interissä ja niin edelleen.
Tunteikkain yksittäinen tarina mestaruusjoukkueen pelaajistosta liittyy kapteeni Juuso Hämäläiseen. Pitkän linjan interiläinen on yksi ensimmäistä Suomen mestaruuttaan juhlivista. Kauden viime metreillä jatkosopimuksen Interin kanssa tehnyt Hämäläinen on taatusti vuodattanut enemmän hikeä ja kyyneleitä kuin kukaan muu nykyjoukkueesta. Vaikka Hämäläisen vastuu puolustuslinjassa jäikin aiempia kausia pienemmäksi, se ei taatusti miestä haitannut mestaruuspokaalia nostaessa.
Päättyneellä kaudella Inter ei myöskään ”myynyt” mestaruutta, vaikka lähellä käytiin. Loic Essomban ja Ilari Kangasniemen lähdöt pystyttiin paikkaamaan onnistuneesti.
Mestaruuden myötä voitaneen myös haudata ainakin hetkeksi puheet Vesa Vasaran jokasyksyisestä sulamisesta.
Jos oli Interin tie mestariksi erikoinen, sitä olivat myös juhlallisuudet. Ensin joukkue hoiti oman osansa KuPSia vastaan ja sen jälkeen jännättiin koko joukkueen voimin Ruudun lähetystä Helsingistä. Kun mestaruus lopulta ratkesi, ei joukkue oikein Kuopiossa tiennyt, miten juhlia. Eikä ihme, tuskin kovin moni pelaaja uskalsi pelipäivän aamuna uneksia mestaruusjuhlista yön hämärryttyä.
Kun pokaali lopulta yön pikkutunneilla Turkuun joukkueen käsiin saatiin, oli mestaruutta jo ehditty hetki pureksia.
Ilkka Lappi
















