Sinilevätilanne on sisävesillä edelleen ajankohtaan nähden tavanomaista rauhallisempi, kun rannikkoalueilla tilanne on ajankohdalle tyypillinen. Satelliittihavaintojen perusteella itäisellä Suomenlahdella on esiintynyt sinilevän pintakukintoja.

Järvien pintaveden lämpötilat olivat 29. heinäkuuta etelä- ja keskiosissa maata pääosin 17–20 astetta ja Pohjois-Suomessa 15–18 astetta. Useimmilla havaintopaikoilla veden lämpötila oli ajankohdan keskiarvoa alhaisempi. Meriveden pintalämpötilat vaihtelivat 30. heinäkuuta aamulla 15,2–17,8 astetta ja olivat kesäkaudelle tyypillisellä tasolla. Heinäkuun vaihtelevat sääolosuhteet ja veden lämpötilat ovat osaltaan vaikuttaneet sinilevätilanteen kehittymiseen.

Valtakunnallisessa sinileväseurannassa tehtiin tällä viikolla havaintoja 209 sisävesien havaintopaikalla. Sinilevää havaittiin yhteensä 32 havaintopaikalla. Sinilevähavaintoja oli hieman enemmän kuin aiempina viikkoina tänä kesänä, mutta tilanne on edelleen ajankohtaan nähden tavanomaista rauhallisempi.

Runsaasti sinilevää havaittiin seitsemällä havaintopaikalla: Rokuanjärvellä Vaalassa, Liekovedellä Sastamalassa, Savijärvellä Sipoossa, Järvelän uimarannalla Salossa, Rymättylän Kirkkojärvellä Naantalissa, Enäjärvellä Vihdissä ja Haapajärvellä Lappeenrannassa. Hieman sinilevää oli 25 havaintopaikalla eri puolilla maata. Pohjoisimmat sinilevähavainnot tehtiin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Erittäin runsaita sinilevähavaintoja ei tehty.

Rannikkoalueiden sinileväseurannassa tehtiin tällä viikolla havaintoja 57 havaintopaikalla. Sinilevää havaittiin yhteensä 18 havaintopaikalla. Rannikkoalueilla sinilevää on havaittu tällä viikolla runsaammin kuin aiempina viikkoina tänä kesänä, ja tilanne on nyt ajankohtaan nähden tavanomainen.

Paimionlahdella Kaarinassa havaittiin erittäin runsaasti sinilevää. Runsaasti sinilevää havaittiin yhteensä neljällä havaintopaikalla: Espoonlahdella, Jänislotissa Paraisilla, Kotkan edustalla Suomenlahdella sekä Kärmäläisissä Naantalissa. Hieman sinilevää oli 13 havaintopaikalla pääosin Suomenlahdella ja Saaristomerellä, mutta myös Pietarsaaren edustalla Perämerellä.

Sinilevätilanteen vertailu eri vuosien välillä on suuntaa antavaa, sillä havaintopaikkojen määrä ja sijainti ovat vaihdelleet vuosittain.

Kansalaisten ja muiden virallisen seurannan ulkopuolisten toimijoiden tekemät havainnot täydentävät sinilevätilanteen seurantaa. Tällä viikolla Järvi-meriwikin ja Vesi.fi:n kautta saatiin 157 virallisen seurannan ulkopuolista havaintoa, joista 94:ssä havaittiin sinilevää. Havaintoja tehtiin ympäri maata, mutta sinilevähavainnot painottuivat Lounais- ja Etelä-Suomeen. Myös Enonkosken Kolvosenjärveltä on saatu useita ilmoituksia runsaasta leväesiintymästä.

Tämän viikon satelliittihavaintojen perusteella Selkämerellä sinilevä on esiintynyt pääosin veteen sekoittuneena. Veteen sekoittunutta sinilevää on esiintynyt myös Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja läntisellä Suomenlahdella. Ahvenanmerellä on paikoin havaittu pintakukintoja, mutta itäisellä Suomenlahdella niitä on esiintynyt laajemmilla alueilla.

Avomerialueiden sinilevätilannetta voi seurata myös satelliittiaineistoon perustuvien sinileväbarometrien avulla. Barometrit kuvaavat sinilevän esiintymisen todennäköisyyttä Suomen lähimerialueilla ja mahdollistavat kuluvan vuoden tilanteen vertailun aiempiin vuosiin. Barometrit julkaistaan Suomen ympäristökeskuksen Tarkka-palvelussa kuudelta Suomen lähiavomerialueelta.

Sinileväbarometrit löytyvät Tarkka-palvelun etusivun alaosasta.

Valtakunnallinen sinileväseuranta toteutetaan yhteistyössä kuntien ympäristö- ja terveydensuojeluviranomaisten sekä Suomen ympäristökeskuksen (Syke) kanssa. Myös Suomen rotarit ja koulutetut vapaaehtoiset osallistuvat seurantaan aktiivisesti. Sinilevätilannetta seurataan viikoittain noin 300 havaintopaikalla. Seuranta jatkuu syyskuun loppuun asti.

Lupa- ja valvontavirasto tiedottaa sinilevätilanteesta kahden viikon välein kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin asti. Leväkatsaukset löytyvät myös lvv.fi-verkkopalvelusta.

Sinilevät eli syanobakteerit kuuluvat maapallon vanhimpiin eliöihin, ja ne ovat luonnollinen osa vesistöjen ekosysteemiä. Muista bakteereista poiketen ne pystyvät yhteyttämään ja tuottamaan happea, minkä vuoksi ne muistuttavat ominaisuuksiltaan planktonleviä. Olosuhteiden, kuten veden lämpenemisen ja ravinteiden lisääntymisen myötä sinilevät voivat lisääntyä nopeasti. Runsaat sinileväkukinnat kertovat yleensä vesistön ekologisesta epätasapainosta.

Runsaat sinileväkukinnat voivat heikentää veden laatua. Ne voivat samentaa vettä, vähentää veden happipitoisuutta kukintojen hajotessa ja haitata muun vesikasvillisuuden kasvua. Lisäksi sinilevät ovat monille eläinplanktonlajeille huonolaatuista ravintoa, mikä voi heijastua koko vesistön ravintoverkkoon.

Vähäinen määrä sinilevää näkyy vedessä usein vihreinä, sinivihreinä tai kellertävinä hiukkasina, ja rantaan voi ajautua kapeita leväraitoja. Sinilevän havaitseminen silmämääräisesti voi kuitenkin toisinaan olla vaikeaa, sillä sitä voi esiintyä myös vesimassaan sekoittuneena ilman selviä pintakertymiä. Runsaana esiintyessään sinilevä muodostaa tyynellä säällä veden pinnalle vihertäviä tai kellertäviä lauttoja, joita voi kasaantua myös rantaveteen.

Sinilevän esiintymistä voi arvioida yksinkertaisilla testeillä. Tikulla kokeiltaessa sinilevämassa hajoaa pieniksi hiukkasiksi. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on yleensä jokin muu levä. Vesiastiassa sinilevä nousee usein veden pinnalle noin tunnin kuluessa kaasurakkuloidensa ansiosta.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)