Käsi sydämellä: kuka muistaa unensa tai edes sen, mitä viime yön uni käsitteli? Minulle on kerrottu, että osa ihmisistä ei näe unia lainkaan. Toiset taas ovat vannoutuneita unien tulkitsijoita ja unikirjojen lukijoita. Itse olen unien tulkitsemisen kannalla, mutta ongelmana on laiskuus. En välttämättä jaksa investoida hyvään unikirjaan.

Ainakin itselläni on ollut unia, joissa sydän hakkaa rinnassa; jokin umpikuja tuntuu olevan edessä, ja ainoa keino tuntuu olevan huutaminen, mutta huuto tukahtuu huulille. Toinen vaihtoehto on se, että unessa on jokin kultainen muisto, kaipaus tai hetki, joka ei sellaisenaan enää koskaan toistu. Siellä on tuttuja hahmoja, jotka liittyvät läheisesti menneisiin tapahtumiin.

Unet ovatkin viimeinen paikka, jossa emme hallitse itseämme. Jokin alitajuinen voima kuljettaa meitä paikkoihin, jotka ovat muistumia jostakin: ihmisistä, paikoista tai tapahtumista. Kyseisestä ilmiöstä puhutaan unennäkönä. Asiaa ovat tutkineet filosofit, antropologit, psykologit, uskontotieteilijät ja neurologit.

Ehkä kaikkein kuuluisimman analyysin on antanut Sigmund Freud teoksessaan Unien tulkinta. Freud puhuu siinä piilotajuisista, torjutuista seksuaalisista toiveista, jotka ilmenevät psyykkisinä yllykkeinä.

Toisinaan unet ovat seksuaalisia; tämä on aivan totta. Toisinaan ne ovat kamppailuja – sisäisiä tai ulkoisia. Toisinaan ne ovat painajaisia tai muuten hyvin negatiivisia kokemuksia.

On ollut hetkiä, jolloin uni on seurannut seuraavaan päivään. Uni on luonut jonkin elämyksen tai oivalluksen, joka on tuonut elämänuskoa. Toisinaan se on ollut myös negatiivinen ja ahdistava kokemus. Useimmiten unet tahtovat kuitenkin jäädä yöhön, ja aamulla ne unohtuvat melkein samassa silmänräpäyksessä, kun on ravistellut unihiekat silmistään.

Näen kuitenkin, että unet ovat tärkeämpi voimanlähde ja keskustelufoorumi omalle psyykelle kuin paras psykiatri tai psykoterapeutti. Unia tulkitsemalla voi avautua omalla tavallaan mielenkiintoinen opus menneisyyteen, nykyisyyteen ja ehkä jopa tulevaisuuteen. Riittää, että sulkee yöksi silmänsä.

Kun silmänsä aamulla avaa, ei enää sivuuta tai pelkää omia uniaan, vaan katsoo rohkeasti mieleensä ja kuuntelee, mitä se yrittää meille kertoa.

Kurt Hedborg