Nummessa Kuuvuorenkentän vieressä on pieni vaatimaton hiekkatie, Unilukkarinkatu. Unilukkari on kirkosta tuttu nimi, joten on luontevaa, että katu sijaitsee alueella, jolla on kadunnimissä muitakin kirkon työntekijöitä.

Unilukkari on itse asiassa hieman leikillinen ”ammattinimike”. Unilukkareiksi kutsuttiin työntekijöitä, jotka pitkällä kepillä herätteli jumalanpalveluksissa nukahtaneita. Yleensä he olivat suntioita tai muita kirkon työntekijöitä.

Nykyään jumalanpalvelukset ovat huomattavasti lyhyempiä kuin aikanaan. Jumalanpalvelukset saattoivat kestää tunteja. Ei siis ihme, että unilukkarin tärkeä tehtävä oli pitää seurakuntalaiset saarnan aikana hereillä.

Lukkarin ja suntion toimet oli monissa seurakunnissa yhdistetty siten, että lukkari maksoi suntion palkan. Erillisiä suntioita mainitaankin monesti vasta 1800-luvun kirkonkirjoissa. Lukkari ja myöhemmin suntio olivat seurakunnan palkkaamia henkilöitä.

Nykyään unilukkareihin ei pahemmin kirkon yhteydessä törmää, mutta nimitys on jäänyt elämään. Tätä nykyä unilukkariksi voidaan kutsua henkilöä, joka pyrkii synnyttämään julkista keskustelua yhteiskunnallisista epäkohdista.

Kuuvuoren kupeessa sijaitseva Unilukkarinkatu on saanut nimensä 1950-luvulla. Ruotsisiksi nimi oli pitkään Kyrkväckaregatan, mutta muutettiin muotoon Kyrkstötsgatan 2000-luvun alulla.

Ilkka Lappi