Merina Vellosen näyttely Aavikkounia on esillä 18.–30. elokuuta Space 81 -galleriassa Stålarminkadulla. Aavikkounia on liminaalinen matka unien, näkyjen ja maagisen työskentelyn läpi – prosessi, jossa monista elementeistä kudottu kokonaisuus alkaa vähitellen hahmottua eletyn kokemuksen tasolla. Tilaa kannattelee Jumalatar, yhteisöllinen teos, joka tarkastelee feminiinisyyden arkkityyppejä muuntavan prosessin kautta.

Teos sai alkunsa italialaisen taiteilija Monica Gorzan ohjauksessa, ja lopulta se on kertomus yhteisestä naiseudesta, jota rakennamme kollektiivisesti. Sen tarina muotoutuu jokaisen osallistujan mukana heidän unien, intuition ja näkyjen kautta. Aavikkounia edustaa sielun heräämisen aikaa: se aktivoi syvän sisäisen tietämisen virtaa ja rakentaa symbolisen sillan tiedostamattoman ja valveilla olevan tietoisuuden välille. Jokainen arkkityyppi heijastaa matkaa kohti sisäisen voiman, totuuden ja aitouden lähdettä.

– Lähdimme etsimään jumalattaria neula, lanka ja sakset aseinamme. Luonnollisestikaan kyse ei ollut todellisesta metsästyksestä, vaan kohti menemisestä – sallimisesta kohdata itsensä. Juuri niin tein Merinan ja seitsemän muun suomalaisen naisen seurassa. Neula ja langat puhuvat mannertenvälistä kieltä, ehkä jopa planeettojenvälistä, tai paremminkin tähtienvälistä. Se, mikä yhdisti meidät tässä henkisessä ja sielullisessa matkassa, oli juuri yhteisten symbolien täsmällinen ilmaantuminen — eikä se ole itsestään selvää.

Merina Vellonen on Avoimessa taidekoulussa Helsingissä opiskellut, osittain itseoppinut turkulainen kuvataiteilija.

– Mukana oli eri-ikäisiä naisia, joilla oli merkittäviä elämäntarinoita: yhtä aikaa dramaattisia ja elinvoimaisia, omine suuntineen ja toiveineen. Yhdessä, henkilökohtaisen tutkimuksen, unitarinoiden, arjen tapahtumien ja ohjattujen visualisointien kautta, otimme yhteyttä pyhään feminiinisyyteemme: näimme sen, kyseenalaistimme sen, kunnioitimme sitä ja nostimme sen esiin.Tätä polkua hahmottelimme seitsemässä tapaamisessa, joissa tarkastelimme suuren esiäidin moniulotteisen kehon eri osia ja ohjasimme hänen pieniä osiaan suoraan jokaiselle meistä. Jokainen nainen sai siis häneltä henkilökohtaisen ohjauksen ja omistautumisen.

– Kirjoimme ja tulkitsimme tämän viestin yhdessä ja vaihdoimme sen sitten keskenämme. Lopputuloksena syntyi jumalattarien perhe — pieni kahdeksan jumalallisen feminiinisyyden hahmon heimo, joka on hajotettu ja koottu uudelleen: jokainen yksittäinen jumalatar koostuu koko naisten piirin osista.

Maaginen kirjonta on hyvin voimakas tapa ottaa yhteys syvimpiin osiin itsessämme ja antaa niille muoto. Kun tälle polulle astuu, sillä ei oikeastaan ole loppua... Kun kulkee maagisia polkuja, myös katse muuttuu, ja näkeminen — visio — muuttuu lopullisesti.

Galleriassa nähtävä Jumalatar on yksi näistä heimon jäsenistä. Jumalattaren lisäksi tilaa kannattelevat myös muut elementit, jotka ilmentävät ja tukevat teoksen muotoja, symboleja ja initiaation portteja. Ne kutsuvat katsojan astumaan maisemaan, jossa unet, muisti ja muodonmuutos kietoutuvat toisiinsa.

– Viime vuosina taiteellinen työskentelyni on kehittynyt niin, että siinä yhdistyvät maalaus ja kirjonta. Olen samalla käyttänyt luonnosta löytyviä esineitä, kuten luita ja muita orgaanisia muotoja, joita saatan kerätä tai valokuvata. Teoksissani yhdistyvät tekstiilit, luut, lanka, pigmentit, kukilla ja yrteillä värjätyt kankaat, öljyväri sekä kaikki sellaiset materiaalit, jotka herättävät inspiraation, läsnäolon ja ilon tunteen. Minua puhuttelevat materiaalit, joilla on oma historiansa ja henkensä, ja jotka antavat luovan prosessin avautua intuitiivisesti ja orgaanisesti.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)