EU:n Copernicus-ilmastopalvelun mukaan Länsi-Euroopassa on meneillään poikkeuksellisen kuuma kesä. Maailmanlaajuisesti heinäkuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin ja yhtä lämmin kuin vuonna 2024. Maailman merien pintalämpötila oli heinäkuussa ennätyksellisen korkea.

Länsi-Euroopassa kesä–heinäkuun keskilämpötila oli mittaushistorian korkein. Keskilämpötila oli 21,62 astetta, joka on 2,79 astetta tavanomaista korkeampi. Se ylitti edellisen, vuodelta 2022 peräisin olevan ennätyksen ja kuvastaa kuumuuden poikkeuksellista pitkäkestoisuutta alkukesästä lähtien.

Koko Euroopassa keskilämpötila oli heinäkuussa mittaushistorian 11. korkein: 20,49 astetta. Se on 0,66 astetta vertailukauden 1991–2020 heinäkuun keskiarvoa korkeampi. Verrattain matala sijoitus selittyy voimakkaalla itä-länsi-suuntaisella erolla lämpötilapoikkeamissa. Lämpötilat olivat huomattavasti keskimääräistä korkeampia Länsi-Euroopassa, erityisesti Ranskassa, Espanjassa, Englannissa ja Irlannissa, mutta suuressa osassa Itä-Eurooppaa ja Skandinaviaa keskimääräistä matalampia.

– Länsi-Euroopan poikkeukselliset helteet johtuivat laajasta korkeapaineen alueesta, joka vahvistui alueen ylle kerta toisensa jälkeen. Samalla Suomi ja muu Pohjois-Eurooppa pysyivät viileämmän sään vaikutuspiirissä. Tällainen itä-länsi-suuntainen kontrasti kesäsäässä on tyypillistä El Niño -vuosina, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen tiedotteessa.

Maailmanlaajuisesti heinäkuu oli mittaushistorian jaetusti toiseksi lämpimin. Maapallon keskimääräinen ilman lämpötila oli 1,47 astetta korkeampi kuin arvioitu esiteollisen ajan (1850–1900) keskiarvo.

Heinäkuussa Länsi-Euroopassa koettiin jo kolmas ja neljäs helleaalto toukokuun jälkeen. Pitkään jatkuneet poikkeuksellisen kuumat ja kuivat olosuhteet voimistivat maastopaloja ja niiden leviämistä.

Suuressa osassa Länsi-Eurooppaa touko- ja kesäkuussa havaittu kuivuus jatkui ja voimistui heinäkuussa. Ranskassa, Espanjassa, osissa Saksaa sekä Isossa-Britanniassa raportoitiin poikkeuksellisen vähäisiä sademääriä ja/tai maaperän kosteutta. Kuivuudesta kärsineillä alueilla jokien virtaamat olivat huomattavasti tavanomaista pienempiä tai jopa poikkeuksellisen pieniä. Erityisesti Seine, Rein ja Tonava kärsivät vähäisistä virtaamista, mikä vaikutti useissa maissa vesihuoltoon, kasteluun ja energiantuotantoon.

Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden pintalämpötila oli korkeampi kuin koskaan aiemmin heinäkuussa. Copernicus-ilmastopalvelun mukaan tähän vaikutti osaltaan päiväntasaajan Tyynellämerellä kehittyvä El Niño -ilmiö. Tästä johtuen merenpintalämpötilat olivat vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen korkeita laajalla alueella trooppisella Tyynellämerellä, missä vallitsevien El Niño -olosuhteiden ennustetaan voimistuvan edelleen tulevina kuukausina.

– Jo keväällä tehdyt ennusteet El Niñon voimistumisesta näyttävät toteutuvan, ja ilmiö on vahvistumassa mittaushistorian voimakkaimmaksi. Kyse on poikkeuksellisen merkittävästä tapahtumasta, jollaista ei nykyhistorian aikana ole koettu. Maailman merien pintalämpötilat tulevat olemaan ennätyskorkeita vielä useiden kuukausien ajan, ja ilmiö tulee voimistamaan tropiikin kuumuutta ja kuivuutta loppuvuoden aikana, Rantanen sanoo.

Euroopassa merien pintalämpötilat nousivat ennätyksellisen korkeiksi Atlantin rannikolla ja läntisellä Välimerellä. Tähän liittyi laajoja voimakkaita tai erittäin voimakkaita merellisiä helleaaltoja.

Heinäkuu oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu ja yhtä lämmin kuin heinäkuu 2024. Mittaushistorian lämpimin heinäkuu oli vuonna 2023.

Heinäkuun keskilämpötila oli 16,90 astetta. Se oli 0,67 astetta korkeampi kuin heinäkuun keskiarvo vertailukaudella 1991–2020 ja 1,47 astetta korkeampi kuin arvioitu esiteollisen ajan 1850–1900 keskiarvo.

Eurooppa

Länsi-Euroopassa koettiin kolmas ja neljäs helleaalto toukokuun jälkeen. Vaikka ne olivat kesäkuun helleaaltoa lievempiä, toukokuusta lähtien jatkunut helleaaltojen sarja on alueella poikkeuksellinen.

Heinäkuussa, kesäkuussa, ja osittain jo toukokuussa havaitut tavanomaista kuivemmat olosuhteet jatkuivat ja voimistuivat suuressa osassa Länsi-Eurooppaa ja laajoilla alueilla Keski-Euroopassa.

Napa-alueiden ulkopuolisten merialueiden (60°S–60°N) keskimääräinen pintalämpötila oli heinäkuussa mittaushistorian korkein heinäkuussa mitattu eli 20,96 astetta. Se ylitti vuonna 2023 mitatun aiemman heinäkuun ennätyksen, joka oli 20,89 astetta.

Meren pintalämpötilat pysyivät poikkeuksellisen korkeina laajalla alueella trooppisella Tyynellämerellä, missä El Niño -olosuhteiden ennustetaan voimistuvan edelleen tulevina kuukausina.

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan Suomessa heinäkuun keskilämpötila oli tavanomainen. Paikoin maan länsiosassa sadetta tuli poikkeuksellisen paljon.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)