HarriTuomen Toinenluonto.fi Kaarinan Kuusistossa on mallistoltaan ehkä Suomen monipuolisin linnunpönttöyritys. Harrastuksesta vuonna 2015 alkaneesta toiminnasta on kasvanut luonnonsuojelullinen liikeyritys.

– Vuoden 2019 uhanalaisarvion mukaan jo puolet Suomessa pesivistä lintulajeista on uhanalaisia tai silmälläpidettäviä. Tämä kannustaa parantamaan niiden elinoloja ja ajattelen, että jokainen rakentamani linnunpönttö on luontoteko. Syksyllä ja talvella linnut käyttävät pönttöjä yöpymis- ja suojapaikkoina, joten pöntöt eivät ole vain kevään asia, Tuomi sanoo.

– Aloitin tiaispöntöistä, nyt mallivalikoima kattaa jo 40 tuotetta niin pöllöille, vesilinnuille kuin tuulihaukoille. Metsissä on yhä vähemmän suuria kolopuita ja olen laajentanut lepakonpönttöihin sekä oravien ja liito-oravien pönttöihin. Huomasin, että siilinpesiäkin tarvitaan. Teen hyönteishotelleja, oravabaareja ja pikapuoliin on myynnissä myös perhosbaareja. Uusin innovaationi on perhoshotelli, joka on samalla istuin, Tuomi kertoo tulossa olevasta erikoistuotteesta.

Liiketoimissa Tuomen apuna on oma poika ja yksi kausityöntekijä.

BirdLife on valinnut tämän vuoden linnuksi uhanalaisen tervapääskyn. Lajin määrä on pudonnut Suomessakin 60 prosentilla 1980-luvulta. Tuomi on kehittänyt lajille hienot asumisratkaisut.

– Kaarinan kaupunki on tilannut tervapääskyille ryhmäpönttöjä Harvaluotoon. Ne lentävät Afrikasta aina samaan paikkaan ja tykkäävät asua porukassa, joten tällainen on niille mieluinen pesäpaikka, Tuomi esittelee.

Tuomen mielestä linnunpönttöjen rakentaminen on suomalaista kansanperinnettä, jossa taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Linnunpöntön voi rakentaa koulussa, on harrastepajoja, hyväntekeväisyystempauksia, yleishyödyllisten yhdistysten pönttötalkoita ja vaikka mitä.

– Pönttöjä rakennettaessa materiaalien valinta on oleellinen asia. Tuomi valmistaa pöntöt 21 millimetrin paksuisesta kotimaisesta havuvanerista, katot yhdeksän millimetrin filmivanerista. Rakentamiseen kuuluu ainakin 20 eri työvaihetta. Periaatteenani on tehdä hyviä linnunpönttöjä. Näitä eivät käpytikat noki hajalle, Tuomi vakuuttaa.

Jos ovat käpytikat taitavia nakuttamaan hajalle linnunpönttöjä, ovat oravat saman luokan mestareita omien ruokintapaikkojensa suhteen.

– Kun oravalta loppuu sapuska, se hajottaa koko ruokapaikan. Minun oravabaarejani ne eivät saa rikottua, Tuomi nauraa.

Verstaan pihaan on pari viikkoa sitten perustettu pihakauppa. Se on itsepalveluperiaatteella toimiva myymälä, joka on avoinna vuorokauden ympäri.

– Sain palautetta siitä, että verstas on kiinni kun tullaan ostoksille. Se pitää paikkansa, koska kierrän myyntiautolla Suomen satoja kesätapahtumia. Ajattelin, ettei niin hieno asia kuin linnunpöntön ostoajatus saa päättyä pettymyksen tunteeseen. Joten pistin pystyyn pihamyymälän, Tuomi sanailee.

Merja Marjamäki