Lähes kolmemetrinen teos koostuu teräksisestä kehikosta ja siihen kiinnitetyistä 34:sta lehmän leukaluusta. Suorakulmainen kehikko kaartuu kulmistaan yläviistoon, sen pystysuorat palkit näyttävät muodostavan hammasrivistön. Luut mukailevat kehikon kaarevaa muotoa. Teoskokonaisuus onkin kuin yhtä hymyä.

Kaisu Koivisto (s. 1962) käyttää teoksissaan kierrätettyjä ja löydettyjä esineitä. Hän hyödyntää myös elollista materiaalia, kuten eläinten karvaa, turkkia ja esimerkiksi hevosen harjaa. On mahdollista, että leukaluut ovat peräisin samasta lähteestä mistä karvatkin: teurastamosta. Hyytävää.

Apollonisuus kuvaa toisaalta harmoniaa ja järjestystä, mutta kuitenkin myös jopa julmaksi tulkittua järjestäytyneisyyttä. Apolloninen hymy -teosta voikin tulkita kritiikkinä tehotuotannosta. Millainen elämä lehmillä on ollut ennen heidän luidensa päätymistä osaksi esineteosta? Arvelen, että kaikin puolin hyvin rajallinen.

Kaisu Koiviston taiteentekemisen ytimessä on kulttuurin ja luonnon rajapintojen pohtiminen. Tavasta, jolla luonto muutetaan hyödykkeeksi ja raaka-aineeksi. Hänen tyylinsä ei ole kuitenkaan syyttävällä sormella suuntaan tai toiseen osoitteleva, ennemminkin toteava ja oivaltava. Hän toivoo taiteensa koskettavan ja antavan ajattelemisen aihetta tuomalla yhteen yllättäviä materiaaleja. Teoksista välittyy eletty elämä.

Kaisu Koiviston esineteos Apolloninen hymy on valmistunut vuonna 1996, ja se kuuluu Turun kaupungin taidekokoelmaan.

Ida Aimus