2010-luvun alussa turkulainen rockbändi Sweatmaster oli umpikujassa tai vähintään tienhaarassa. Bändi laitettiin telakalle ja pitkään näytti siltä, että vuonna 2010 julkaistu bändin neljäs albumi Dig Up the Knife jäisi sen viimeiseksi.

– Meillä loppuivat ideat siinä kohtaa. Dig up the Knifen jälkeen oli linja ehkä vähän hukassa. Oli ajatus, että tehdään jotain ihan muuta, muistelee Sweatmasterin laulaja Sasu Mykkänen.

Mykkänen, rumpali Matti Kallio ja kitaristi Mikko Luukko pistivät Sweatmasterin jäihin, mutta jatkoivat yhdessä soittamista. Kolmikon muodostama Lost Boots julkaisi levyn kymmenen vuotta sitten.

– Lost Boots oli sitä jotain muuta. Sen oli tarkoitus olla vielä enemmän ihan muuta. Sen myötä ehkä kuitenkin huomattiin oma rajoittuneisuutemme. Kuulostelemme ryhmänä tietyllä tavalla sitä, mikä meille toimii ja mikä ei.

Viimeisen vuosikymmenen aikana Sweatmaster on soittanut joitakin keikkoja, mutta levyttäväksi bändiksi Turun garagerocksuuruus palasi tammikuun lopussa julkaistun More!-albumin myötä.

– Haluttiin tehdä uutta musiikkia. Uudet biisit pitää meiningin tuoreena keikoillakin, perustelee Mykkänen.

More! kurkottaa tyylillisesti Sweatmasterin alkuaikoja kohti, eli tarjolla on suoraviivaista rokkia, josta on turhat rönsyt karsittu. Uuden albumin tyylilliset nyanssit löytyivät luontevasti.

– Kun alettiin soittaa uudelleen Sweatmasterin musiikkia, huomattiin mikä on meidän vahvuusalueemme ja mistä saamme itse parhaat fiilikset. Kai me ollaan sen verran yksinkertaisia ja pidetään sen verran yksinkertaisista asioista, ettei tarvitse tavoitella suuria progesinfonioita, Mykkänen naurahtaa.

Uuden albumin ei ole tarkoitus jäädä yksittäiseksi voimannäytöksi vaan Sweatmaster aikoo tehdä lisääkin levyjä tulevaisuudessa.

– Ehdottomasti on tarkoitus levyttää lisääkin ja olla aktiivinen bändi kaikilla mittareilla. Ollaan ylitetty tietty häpeän kynnys, ei tarvitse miettiä kenenkään mielipiteitä tai odotuksia, tai murehtia, että oltaisiin liian vanhoja tai jotain. Soittaminen on meille itsellemme tärkeää ja saadaan itse siitä hirveä määrä iloa ja energiaa. Mehän voimme tehdä sitä niin pitkään kuin haluamme, Mykkänen linjaa.

Musiikkimaailma on 16 vuodessa ehtinyt muuttua melkoisesti. Sweatmasterin kolmikko ei koe, että Sweatmasterin tarvitsisi mahtua valtavirtamusiikkibisneksen raameihin.

– En edes tiedä onko nykyään yhtä yhtenäistä musiikkimaailmaa. Jokaiselle löytyy varmasti jotain. Ehkä senkin takia on hyvä, että koitetaan vaan olla tietynlainen Sweatmaster, eikä koitetakaan kurkottaa joka suuntaan.

Sweatmaster Dynamossa 13. helmikuuta.

Ilkka Lappi