Miksi Eurooppa katsoo sivusta?
Syyriassa tapahtuu tällä hetkellä kehitystä, jonka vaikutukset ulottuvat suoraan Eurooppaan. Kurdien hallinnoima al-Holin leiri on siirtynyt islamistiryhmä HTS:n valvontaan, ja samalla murenee yksi keskeisistä rakenteista, joka vielä piti ISIS-taustaisia taistelijoita ja heidän perheitään kontrollissa. Euroopan reaktio on ollut vaimea – käytännössä voimaton.
Al-Hol ei ole vain humanitaarinen kysymys. Se on turvallisuuskysymys. Leirillä ja sitä ympäröivissä vankiloissa on tuhansia ihmisiä, joilla on suora kytkös ISISiin. Kun hallinta heikkenee ja vastuuta siirretään epävakaille toimijoille, on naiivia ajatella, että seuraukset jäisivät alueellisiksi. ISIS-taistelijoita on jo päätynyt Eurooppaan, ja riski uusista tulijoista on todellinen.
Samalla Eurooppaa kohti on muodostumassa uusi, laaja pakolaisaalto. Se ei johdu vain sodasta, vaan vallanvaihdoksista, turvallisuuden romahtamisesta ja siitä, että kansainvälinen yhteisö on vetäytynyt vastuustaan. Kyse ei ole yksittäisistä kriiseistä, vaan kokonaisuudesta, jota Eurooppa ei tällä hetkellä hallitse.
Kurdit, jotka kantoivat raskaimman taakan ISISin kukistamisessa ja puolustivat samalla myös Euroopan turvallisuutta, on jälleen jätetty yksin. Heidän vetäytymisensä ei ole moraalinen epäonnistuminen, vaan seuraus lännen poliittisista valinnoista. Tyhjiö, joka syntyy, täyttyy nyt ääriliikkeillä ja väkivallalla.
Eurooppa on menettämässä hallintaansa – ei siksi, että ihmiset liikkuvat, vaan siksi, että päätöksiä ei tehdä ajoissa. Turvallisuus, rajavalvonta ja vastuu on pitkään ulkoistettu muille. Kun nämä rakenteet pettävät, hinta maksetaan täällä.
Hiljaisuus ei ole neutraali valinta. Se on poliittinen kannanotto. Ja tässä tilanteessa se on vaarallinen sellainen.
Berhan Ahmadi (sd.), kaupunginvaltuutettu



















