Kannattaako opintovalintojen suhteen kuunnella kutsumuksen vai järjen ääntä?

Jokisipilä: Minulla on toista kymmentä vuotta pyörinyt graduseminaari ja siellä tulee välillä vastaan nuoria, joilla on selkeästi tutkijakutsumus sekä -kyvyt.

Antell: On mielenkiintoista pohtia aihetta kutsumus. Minä opiskelin aikanani kutsumuksesta arkeologiaa, vaikka kaikki sanoivat, että ei sitä kannata opiskella. Eivät arkeologit kuulemma saa mistään töitä.

MJ: Välillä tulee myös kyselyitä, että mitä mahdollisen tutkijan uran eteen kannattaisi tehdä. Sanon aina ensimmäisenä, että jos tavoitteena on vaurastua elämässäsi, kannattaa tutkijan uran haudata ensimmäisenä.

A-CA: Minun mielestäni arkeologia oli vain niin mielenkiintoista, että en halunnut vaihtaa sitä mihinkään. Minulla oli sivuaineina muita historia-aineita. Kun valmistuin, niin en tosiaankaan saanut sitten töitä.

MJ: Pyrin antamaan opiskelijoille realistisen kuvauksen, millaista taustaa liittyy virkaan, kilpailuun, rahoitukseen tai itse töihin. Pääsin itse sellaisen vaiheen yli, jolloin tavoitteeksi asetettiin tuhat tohtoria vuodessa.

A-CA: Kouluttauduin itse arkeologin koulutuksen päälle vielä kirjastonhoitajaksi. Olinkin kirjastossa töissä lähes 20 vuotta, mutta en koskaan unohtanut sitä arkeologiaakaan. Seurasin alaa, luin historiaa ja myös historiallisia romaaneja.

MJ: Väitöskirjan tekemiseen on edelleen ihan kohtuullisesti rahoitusta saatavissa, mutta sen jälkeen onkin edessä valtava pullonkaula ja kova kilpailu jatkorahoituksen tai pysyvän viran saavuttamiseksi.

A-CA: Kirjallisuuden puolella on muuten ihan sama juttu. Apurahoja saa vain noin kymmenen prosenttia hakijoista. Eli millä ne loput 90 prosenttia sitten elää?

MJ: Jatko väitöskirjan jälkeen on ihan sattuman kauppaa ja kilpailutilanne on ihan mieletön. Kyllä nuorten ihmisten kannattaa ottaa nämä realiteetit huomioon, mutta joku nekin paikat aina myös saa.

A-CA: Kirjailijaliitto on tehnyt selvityksen, jonka mukaan sen jäsenet saavat keskimäärin vain noin 2 000 euroa yhden kirjan myynneistä. Se tarkoittaa siis sitä, että suurin osa kirjoittaa jonkun muun työn ohella tai lisäksi.

MJ: Ei mistään opinnoista mitään haittaa koskaan ole, sitä paitsi jotkut opitut asiat tulevat esiin ihan yllättävissä yhteyksissä. Silti yksi oivallus, jonka olen saanut vuosien saatossa.

A-CA: Minäkin keksin tämän kirjoittamisen ja nyt kun jäin päätoimiseksi kirjailijaksi, nyt voin kirjoissani vihdoin hyödyntää myös sitä arkeologiaa. Eli juuri sitä ainetta, mitä kohtaan minulla oli se kaikkein suurin intohimo.

Heikki Möttönen