Mikä on kaikkien aikojen elokuvatrilogia? Klassikkokysymys, johon on todennäköisesti yhtä monta vastausta kuin on vastaajaakin. Richard Linklaterin Rakkautta ennen -trilogia tuskin nousisi korkealle, jos tehtäisiin gallup sadan ihmisen joukossa.

Linklater on kuitenkin ohjaaja, joka on urallaan tehnyt kyseisen trilogian lisäksi muitakin erinomaisia elokuvia, muun muassa Boyhoodin, jota kuvattiin kaikkiaan 12 vuoden aikana. Hyperbolan uhallakin sanon, että vuonna 1960 syntynyt amerikkalaisohjaaja on tämän hetken hienoimpia elokuvaohjaajia, jonka elokuvat liikkuvat skaalalla hyvästä erinomaiseen. Primus inter pares, voisi joku luonnehtia Linklateria.

Miehen uusin ohjaus, Holly Gentin ja Vincent Palmon käsikirjoittama, Nouvelle Vague sijoittuu 1960-luvun Ranskaan, ranskalaisen uuden aallon keskeisiin syntyhetkiin. Elokuvassa seurataan Jean-Luc Godardin esikoiselokuvan Viimeiseen hengenvetoon tekemistä.

Vuonna 1960 ensi-iltansa saanut Viimeiseen hengenvetoon oli elokuva, josta muodostui yksi ranskalaisen uuden aallon keskeisiä teoksia. Godardin se puolestaan sinkautti vuosikymmeniä kestäneelle menestyksekkäälle elokuvauralle. Elokuva uudisti elokuvakerronnan sääntöjä.

Linklaterin ohjaus ei uudista elokuvakerrontaa, mutta se on hämmentävän vahva elokuvataiteen taidonnäyte, joka kumartaa syvästi Godardin elokuvalle. Elokuva on monin tavoin kuin pastissi. Nouvelle Vague myötäilee rytmiltään Viimeiseen hengenvetoon, Nouvelle Vague on mustavalkoinen elokuva, jonka kuvasuhde ei ole nykyaikainen, eivätkä kaikki kuvat ole täysin virheettömiä. Nykyajan viimeisen päälle sliipatun elokuvateollisuuden keskellä tällaiset ratkaisut ovat hätkähdyttäviä, vaikka jokainen ratkaisu elokuvassa onkin täysin tietoinen.

Toisin oli elokuvassa, josta Nouvelle Vague kertoo. Viimeiseen hengenvetoon oli elokuva, joka syntyi pitkälti kuvausten aikana ja sai muotonsa vasta leikkauspöydällä.

Elokuvan tekijöistä ja heidän klassikkoteostensa synnystä on tehty monia elokuvia vaihtelevin tuloksin. Nouvelle Vague on ehdottomasti yksi parhaista. Se on myös Linklaterin rakkaudentunnustus elokuvataiteelle laajemminkin, ei vain kunnianosoitus ranskalaiselle uudelle aallolle. Linklater on tekijä jollaisia elokuva-ala kaipaisi varsinkin tänä päivänä enemmän.

Nouvelle Vague on elokuva, joka muistuttaa, miksi elokuva on parhaimmillaan aivan ylivoimainen formaatti televisioon verrattuna. Nouvelle Vaguesta huokuu tekijöiden rakkaus elokuvan tekoa kohtaan.

Näinä suoratoiston kulta-aikoina Nouvelle Vaguella on kuin sattumalta aivan erityisen vahva painoarvo. Ironista on se, että Linklaterin elokuvan Yhdysvaltojen oikeudet hankki Netflix ja elokuva päätyi pikavauhtia juuri suoratoistoon ohjaajan kotimaassa.

Ilkka Lappi