Alan olla pikkuhiljaa aikuinen, myhäilee Jorma Hellstén täytettyään 75 vuotta ja sanoo tarkoittavansa tätä sekä omasta että läheistensä näkökulmasta.

Hellsténin mielestä nyt on rauhallisempien päivien aika. Toiminta SDP:ssä, ammattiyhdistysliikkeessä ja monissa luottamustoimissa on jäämässä sivummalle. Perheen aikuiset lapset ovat suunnanneet muille reiteille kuin politiikkaan. Puoliso Kristiina Hellstén on mukana Turun kuntapolitiikassa ja Varhan luottamustoimissa.

Hellstén on saaristolainen, joka souti koulumatkansa kansa- ja kansalaiskouluun Merimaskun Iso-Tammisen saaresta mantereen puolelle. Siitä matka jatkui kävellen koulukuljetuksen kyytiin.

Hän teki kalastajaisänsä kanssa kalareissuja, mutta merellisestä taustasta huolimatta elämänuraksi valikoitui maaliikenne, Valtion rautatiet.

– 36-vuotisen urani aikana näin rautatieliikenteen ja kaluston kehittymisen ja pikku hiljaa etenin urallani. Vastuut lisääntyivät, kun siirryin asemamiehestä junamieheksi, sitten ”konnariksi” ja eläkkeelle jäin ylikonduktöörinä, päätoimisena luottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Pendolinot aloittivat juuri silloin liikennöinnin, rautatiekalusto uusiutui, Hellstén muistelee murroskautta.

Jo koulupoikana Hellstén sanoo tunnistaneensa itsessään sisäisen palon puuttua asioihin silloin kun ne eivät hänen mielestään olleet oikeudenmukaisia. Hän muistelee Merimaskun kunnansihteerille tekemäänsä aloitetta, jolla merimaskulaisten lasten kansalaiskouluasiat saatiin tasa-arvoisiksi rymättyläläisten lasten kanssa.

– Tämä taisi olla ensimmäinen yhteiskunnallinen saavutukseni, Hellstén arvelee.

Turun kunnallispolitiikassa SDP:n riveissä Hellstén sanoo eläneensä sekä vaikeita että helppoja kausia lähes 30 vuotta, vuodesta 1989 alkaen. Vuonna 2017 eläkepäivät alkoivat houkutella, eikä kaupunkisuunnittelu- ja ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja asettunut enää kunnallisvaaliehdokkaaksi.

– Vääntämistä oli, mutta mistään ei jäänyt pahaa mieltä, Hellstén kuittaa.

Kaupunkisuunnittelun linjat ovat muuttuneet. Kun aikanaan kehitettiin lähiöitä arvostamalla väljiä asemakaavoja, kuten Hellsténin kotilähiössä Runosmäessä asia on, ollaan nykyisin eri linjoilla.

– Pikkuisen malttia nyt. Eivät ne kuutiot ole ainoa vaihtoehto, Hellstén toteaa nykypäättäjille.

Eläkepäiviään Hellstén sanoo viettävänsä yhä enemmän kotisaarellaan Iso-Tammisissa. Joukkoliikenneuraa hän naureskelee jatkavansa erilaisissa kuljetustouhuissa, tarjoten kyytejä tavaroille ja ihmisille.

Lapsenlapset tuovat vauhdikkuutta elämään, mutta leppoisin mielin ei vanhuuden päiviä voi viettää.

– Maailman asiat ovat surullista luettavaa. Ilmastonmuutos on iso kysymysmerkki. Trumpin ja Putinin akseli on arvaamaton ja hirvittävä juttu.

– Nyt vanhana ukkona en voi enää muuta kuin ajatella tehneeni elämäntyöni niin hyvin kuin osasin. Aina kun joku juttu on elämän kuluessa mennyt pieleen, olen katsonut peiliin ja sanonut itselleni, että tämä taisi johtua minusta, Hellstén tuumii kunnioitusta herättävällä elämänasenteella.

Merja Marjamäki