Turun kaupunginvaltuusto hyväksyi osaltaan Länsiradan osakassopimuksen, joka kattaa Turun ja Helsingin välisen ratayhteyden uudistamisen ensimmäisen vaiheen. Turku maksaa siitä 130 miljoonaan euroa. Sopimus läpäisi jo myös Espoon kaupunginvaltuuston. Vihdin, Kirkkonummen, Lohjan ja Salon kantaa odotetaan.

Kiperintä on Salossa ja Kirkkonummella. On arvioitu, että rata saa hyväksynnän Salon valtuustossa mutta ei Kirkkonummella. Kunnista varakkainta eli Helsinkiä ei maksajien joukossa näy. Toinen kysymys on, miksi kuntien pitää maksaa perusinfrasta, josta valtio on vastuussa.

Jos sopu pitää, työt käynnistyvät ykkösvaiheessa ensin Salon ja Hajalan sekä Espoon ja Histan välillä vuonna 2027. Vuonna 2029 vuorossa olisivat Hista–Vihti, Vihti–Lohja ja Kupittaa–Nunna.

Oikoradasta Salon ja Lohjan välillä ei ole poliittista päätöstä. Myöhemmin toteuttavaksi jäisi myös kaksoisraide Nunnan ja Hajalan välillä. Turun osuus kakkosvaiheesta olisi 132,5 miljoonaa euroa.

Kaatuuko sopu, jos jokin kunta jää pois? Ei välttämättä mutta mutkia tulee matkaan. Rahoitus olisi neuvoteltava uusiksi. Osuudet pitäisi hyväksyä uudestaan valtuustoissa. Jos ensimmäisellä kerralla on vaikeaa, niin ei se helpompaa ole toisella kerralla.

Länsirata on ollut yleinen sylkykuppi siitä huolimatta, että kyse on Suomelle keskeisestä länsiyhteydestä. Rantarata on yksiraiteinen, yli satavuotias ja epäluotettava. Hämmentävintä on se, että kaupungit, jotka radasta eniten hyötyvät, panevat kiivaimmin hanttiin. Esimerkistä käy Salo, joka kasvaisi kiinni entistä tiiviimmin sekä pääkaupunkiseudun että Turun työssäkäyntialueeseen.

Siltarumpupolitikointi on halveksittua. Sitä kutsutaan pekkaroinniksi Mauri Pekkarisen (kesk.) mukaan. Se tarkoittaa rankkaa kotiinpäinvetoa. On myös käänteinen versio. Siinä asetutaan poikkiteloin, jos hyöty ei lankea suoraan omalle alueelle. Se jos mikä on pikkupolitikointia pahimmillaan. Kutsuttakoon sitä jatkossa vaikka ovaskoinniksi.

Lasse Virtanen