Naantalilaisessa senioritalossa taistellaan ikäihmisten yksinäisyyttä vastaan ja yhteisöllisyyden puolesta. Valtaosa asukkaista on eläkkeellä olevia leskiä, mutta mukaan mahtuu myös työelämässä olevia, vasta 55 vuotta täyttäneitä.

– Kun Kotoisalla-konsepti aikoinaan keksittiin, perusidea oli, että talo on yhteisöllinen ja naapurit tulevat tutuksi, jotta apua voi tarvittaessa aina pyytää. Yhteisissä tiloissa voidaan kokoontua ja täällä on asukkaille seuraa, kertoo talossa työskentelevä palveluohjaaja Suvi Saloranta.

Talo jakautuu kahteen rakennukseen: toisessa on omistusasuntoja ja toisessa vuokrakoteja. Yhteensä asuntoja on 57. Talojen välissä sijaitsevissa yhteisissä tiloissa järjestetään aktiviteetteja, kuten tuoli- ja aivojumppaa sekä brunsseja, kuntopiirejä ja bingoa.

– Vuokralla asuvat saavat itse päättää, maksavatko vuokran päälle palveluista. Valitettavasti suuri osa on jättää mahdollisuuden hyödyntämättä. He saattavat ajatella, että pärjäävät vielä ilman yhteistä tekemistä tai ulkopuolista apua, Saloranta kertoo.

Talossa järjestetään myös kaikille asukkaille avoimia juhlia. Esimerkiksi lokakuun puolivälissä pidetään Oktoberfest-juhlat. Lisäksi asukkaiden käytössä on kuntosali sekä sauna.

Heinäkuussa sata vuotta täyttänyt Salli Laine on asunut talossa 13 vuoden ajan. Hän kertoo viihtyneensä hyvin. Laine hyödyntää joitakin talon palveluita.

– Ymmärrän aina kylässä käydessäni, kuinka hyvin täällä meillä pääsee liikkumaan esimerkiksi rollaattorin kanssa, Laine sanoo.

Hän viettää aikaa talon yhteisissä tiloissa sekä pihassa, ja tykkää seurustella naapureiden kanssa esimerkiksi grilli-illoissa.

– Täällä on mukava asua, koska täällä on mukavia ihmisiä. Sanon aina, että minulle kaikki naapurit ovat myös ystäviä, Laine kertoo.

Laine muutti taloon, kun hänen miehensä sairastui ja he alkoivat kaipaamaan enemmän apua. Miehen kuoleman jälkeen Laine on asunut yksin.

– Valitettavasti kaikki jäävät jossain vaiheessa leskeksi. Täällä on tuttuja, puuhaa ja apua saatavilla. Autan esimerkiksi, jos jouluvalot tai verhot pitää ripustaa tai puhelinta päivittää, Saloranta sanoo.

OiliLamberg, 72, muutti taloon Jarmo-puolisonsa kanssa keväällä 2018.

– Eräs hyvä ystäväni asui täällä ennen meitä. Kävimme kylässä hänen luonaan ja ihastuimme paikkaan. Jarmo sanoi silloin, että me muutamme tänne, kun jäämme eläkkeelle. Kävi hyvä tuuri ja pääsimme, Lamberg kertoo.

Lamberg pitää talon yhteisöllisyydestä. He eivät hyödynnä talon lisäpalveluita, mutta suhtautuvat avoimesti niiden käyttämiseen tulevaisuudessa.

– Autamme naapurit toinen toisiamme. Olen ollut hetki sitten polvileikkauksessa, ja nyt koiraamme on käyty aamuisin ulkoiluttamassa aivan pyytämättä, Lamberg kertoo.

Talot eivät ole palvelutaloja, vaan yli 55-vuotiaiden senioritaloja. Esimerkiksi Laine käy itse ruokakaupassa ja vastaa omista kotiaskareistaan.

– Tällaiset talot voisivat olla ratkaisu ikäihmisten yksinäisyyteen. Toivoisin, että tällaisia olisi enemmän ja kaikkialla, Saloranta sanoo.

Tilda Karus