KunTekla Knuutila marraskuussa 2024 pakkasi rinkkansa Turussa ja hyppäsi bussiin kohti Müncheniä, edessä ei ollut ihan tavallinen lomareissu. Tekla ja hänen ystävänsä, saksalainen Edda Brinkmann, olivat päättäneet matkustaa Suomesta Tokioon ilman lentoja. Aikaa tavoitteeseen oli budjetoitu reilusti: kymmenen kuukautta – rahaa huomattavasti niukemmin.

Euroopan puolella kaikki sujui vielä yllätyksettä. Junat veivät kaksikon nopeasti Itä-Euroopan läpi Turkkiin, missä kulkuneuvo vaihtui bussiin. Turkista matka jatkui Georgian kautta Armeniaan vanhoja ystäviä tapaamaan. Kun maanosa vaihtui, alkoivat kuitenkin myös yllätykset.

– Alun perin halusimme Azerbaidžaniin ja sieltä Kaspianmeren yli Turkmenistaniin, mutta Azerbaidžanin maaraja oli kiinni konfliktin vuoksi. Seuraavaksi harkitsimme Venäjää ja Irania, mutta poliittisten jännitteiden vuoksi jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme, Knuutila kertoo.

Lopulta kaksikko päätyi palaamaan Turkkiin, kulkemaan Irakin kautta Jordaniaan ja Egyptiin ja jatkamaan Saudi-Arabiasta Yhdistyneisiin Arabiemiirikuntiin.

Knuutilan kuvaus on maantieteellisesti hengästyttävä. Tässä ajassa suurin osa matkailijoista olisi vasta ehtinyt purkaa laukkunsa hotellihuoneessa, palaa auringossa uima-altaan reunalla ja kyllästyä hotellinsa aamiaisbuffetin tarjontaan.

– Arabiemiraateista oli mahdotonta löytää laivayhteyttä eteenpäin. Kiersimme kalatorilla ja kyselimme kalastajilta kyytiä Intiaan tai Sri Lankaan, mutta seuraava laiva olisi lähtenyt vasta joulukuussa. Niinpä meidän oli pakko joustaa tavoitteestamme ja pakon edessä lentää yksi etappi, Knuutila kertoo. Asia selvästi häiritsee häntä edelleen.

– Toivomme, että tästä eteenpäin pystymme matkaamaan vain maitse, hän kuitenkin jatkaa toiveikkaana.

Nyt kaksikko on viettänyt kaksi viikkoa Sri Lankassa hostellissa, ja Knuutila kertoo olevansa haltioitunut.

– Täällä on aivan satumaisen kaunis luonto. Matkustimme junalla vuoristoon ja näimme sademetsän apinoineen ja tuikkivia tulikärpäsiä, kun hämärä laskeutui. Näimme myös ensimmäistä kertaa norsun. Kaikki täällä on kuin satukirjasta, Knuutila kuvaa innoissaan.

Muita matkan suosikkipaikkoja ovat olleet Georgia ja Irak. Knuutila kertoo vaikuttuneensa erityisesti irakilaisten vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä.

– Olo on muutenkin ollut yllättävän turvallinen valtaosan reissustamme. Joitakin ahdistavia hetkiä on ollut liftatessa, ja olemme siinä kohdassa päättäneet jäädä kyydistä. Toki missä tahansa saattaa törmätä ihmisiin, joilla on pahoja aikeita, eikä maalla ole siinä kohtaa merkitystä. Ihan hyvin Suomessakin voi sattua jotain. Pääosin olemme kuitenkin tavanneet upeita ihmisiä.

Suurin osa matkan varrella olleista maista on ollut Knuutilalle uusia tuttavuuksia. Mikä reissussa on yllättänyt tähän mennessä eniten?

– Yllätyin varmaankin eniten siitä, ettei koti-ikävää tai kulttuurishokkia ole oikeastaan ollut. Kun kulkee maitse, metri metriltä, on ympäristön muutos asteittaista. Tuntuu siltä, että kaikkihan on oikeastaan aika lähellä, ja tämä on sama pallo kaikille. Tuntuu ihan eri tavalla kotoisalta joka paikassa, kun etenee tällä tavalla maasta maahan, Knuutila miettii.

Seuraavaksi kaksikon matka jatkuu Intiaan ja Nepaliin, jossa heitä odottaa muun muassa kymmenen päivää kestävä meditointikurssi, jossa kaikki kommunikaatio on kielletty.

– Saa nähdä mitä siitä tulee. Odotan sekä kauhulla että innolla, Knuutila naurahtaa.

Juulia Bernhardt