Hangon edustalla sattui illalla 30. syyskuuta vuonna 1978 kohtalokas veneturma, joka vei kymmenen nuoren ihmisen hengen. Tätä kaveripohjaista porukkaa yhdisti Lahden Kultaseppäkoulu, josta osa oli jo valmistunut ja osa siellä vielä opiskeli.

Seurue lähti merille viikonlopun viettoon Helsingin Tammisalosta aamulla. Vene eksyi pimeässä reitiltään ja ajoi karille yhdeksän jälkeen illalla. Nuoret ampuivat hätäraketteja, jotka havaittiinkin Hangon Russarön linnakkeella. Sieltä viesti lähti merivartiostolle.

Merihädässä ollutta venettä lähti pelastamaan kaksi alusta ja myöhemmin mukaan liittyi kolmaskin alus. Itse turmavene ajautui turmapaikalta kauemmaksi ja vajosi meren uumeniin. Kaikki nuoret joutuivat näin alle kymmenen asteisen veden varaan.

Pelastusaluksista NV13 pyöri aivan turmapaikan läheisyydessä, mutta sieltä ei pimeässä havaittu veden varassa kelluneita nuoria. Etsijät palasivat aamuyöstä takaisin maihin.

Koko tilanteen karmeus alkoi selvitä vasta seuraavana päivänä. Ensimmäiset menehtyneet löytyivät, kun päivä valkeni. Päivän mittaan merestä löytyi yhdeksän veneessä olleen ihmisen ruumiit. Kymmenettä vainajaa ei koskaan löydetty.

Toinen veneen omistajista oli suhteellisen nuoresta iästään huolimatta kokenut ja osaava merenkävijä, mutta muut veneessä olleet nuoret olivat kokemattomampia vesillä. Niinpä omistajan kontolle jäi navigointi ja pimeässä myös ohjaaminen. Myös 12-metrinen puinen Viikinki-vene oli täysin merikelpoinen ja sillä oli käyty Saksassa asti.

Nuoret pitivät matkalla muutaman tauon ja jatkoivat taas etenemistään kohti Hankoa. Hästön saaren jälkeen Viikingin keula kääntyi Hangon ulkoväylän suuntaan. Yhdeksän jälkeen illalla Viikinki törmäsi täydellä matkavauhdilla karikkoon. Nuoret ymmärsivät heti, että nyt on tosi kyseessä.

Ensimmäinen hätäraketti lähti ilmoille lähes välittömästi. Matkaa Russaröön oli siinä vaiheessa kymmenisen kilometriä. Veneessä oli mukana pieni jolla, jonka reunoista kiinni pitäen osa nuorista taisteli vielä hengestään. Kylmä teki kuitenkin tehtävänsä kaikkien osalta ennen aikojaan. Kaikilla nuorilla oli pelastusliivit päällä, mutta heistä kukaan ei silti pelastunut hyisestä merestä.

Hangon veneonnettomuus poiki runsaasti julkisuutta ja kolmeksi vuodeksi myös oikeudenkäyntejä. Niissä tutkittiin, olisiko pelastustöiden osalta voinut jotain tehdä toisin. 1970-luvun lopulla meripelastuksen hallinta oli monen eri tahon käsissä ja toimintaohjeissa oli tulkinnanvaraa.

Monet uhrien omaisista katkeroituivatkin oikeudenkäyntien seurauksena. Pelastustoimia johdettiin onnettomuuden aikana Hangon merivartioaseman päivystäjän johdolla.

Tänä päivänä rajavartiolaitos on se taho, joka vastaa meripelastusoperaatioiden koordinoinnista.

Heikki Möttönen