Suomalaisen elokuvan festivaali tulee jälleen, nyt 34. kertaa. Tapahtuman pääpaikkana on ensimmäistä kertaa Varsinais-Suomen elokuvakeskuksen uusi teatteri, Taiteen talossa Nunnankadulla sijaitseva Kino Kilta. Se on ainoa paikka Turussa, jossa voi esittää filmikopioita, jotka ovat oleellinen osa Suomalaisen elokuvan festivaalia. Kino Killan lisäksi näytöksiä on myös Kino Dianassa Humalistonkadulla. Tapahtuma järjestetään 9.–13. huhtikuuta.

Viime vuonna alkanut paluu klassikoihin näkyy ohjelmistossa. Erik Blombergin pitkien elokuvien tuotanto nähdään kokonaisuudessaan sekä parhaita paloja Mikko Niskasen ohjaustöistä.

Blomberg oli itsenäinen tekijä, joka uransa alkuvaiheissa työskenteli yhdessä Nyrki Tapiovaaran kanssa, ja hänen uraansa voi ehkä pitää jonkinlaisena kuvana siitä, millainen ura talvisodassa kuolleella Tapiovaaralla olisi saattanut olla. Blombergin tuotantoon kuuluvat muun muassa tunnettu Lappiin sijoittuva eksoottinen kauhufantasiaelokuva Valkoinen peura (1952), Maria Jotuni -filmatisointi Kun on tunteet (1954) ja dokumentinomainen komedia Miss Eurooppaa metsästämässä (1955).

Ohjaajan viimeinen pitkä näytelmäelokuva, Puolassa tehty Hääyö (1959), näytetään puolalaiselta filmikopiolta, joka tekstitetään suomeksi sähköisesti. Näin vältetään käyttämästä elokuvan pahamaineista suomalaista dubbausta.

Blombergin uraa tulee valottamaan hänen poikansa Erkka Blomberg, joka on vieraillut SEF:ssä monta kertaa aiemminkin. Hän myös esittelee sukunsa turkulaista historiaa perjantaina kello 14, ja tätä ennen pidetään perinteinen SEF-seminaari, joka keskittyy Blombergin ja Niskasen tuotantoon. Molempiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy.

Niskanen aloitti uransa Suomen Filmiteollisuudessa, kun suomalaisen elokuvan niin sanottu studiokausi alkoi jo mennä mailleen. Esikoisohjaus Pojat (1962) ja näyttelijälakon aikana Fennadalle tehty Hopeaa rajan takaa (1963) ovat kuitenkin kotimaisen elokuvan vahvaa historiaa, ja Niskanen siirtyi saumattomasti uuden aallon tekijäksi elokuvillaan Käpy selän alla (1966) ja Asfalttilampaat (1968). Jälkimmäinen kuvattiin Naantalissa, mikä lisää elokuvan paikallista kiinnostavuutta.

Niskasen mestariteos on viisituntinen tv-sarja Kahdeksan surmanluotia (1972), joka kuvaa nurkkaan ajetun pienviljelijä Tauno Pasasen luisumista yhteiskunnan ulkopuolelle. Sarjasta esitetään kolme vuotta sitten valmistunut 35 millimetrin filmikopio, jonka restauroi elokuvan maailmanklassikoiden sarjaansa italialainen Cinema Ritrovato muun muassa Martin Scorsesen tuella. Filmikopiota ei ole aiemmin Turussa esitetty. Kahdeksan surmanluotia näytetään erillään festivaalista, erikoisnäytöksenä sunnuntaina 27. huhtikuuta. Elokuvaa ja sen restaurointia tulee esittelemään yliopistonlehtori Satu Kyösola Aalto-yliopistosta.

Vanhempaa studiokauden tuotantoa festivaalilla edustaa Edvin Laineen Ruma Elsa (1949), joka nähdään Turussa tänä keväänä tuoreena näyttämösovituksena myös Teatteri Akselissa. Elokuvan esittelee näytelmän ohjaaja Aleksi Kauppinen. Myös säestettyä mykkäelokuvaa nähdään taas parin vuoden tauon jälkeen, kun Kari Mäkirannan orkesteri säestää Teuvo Puron komedian Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa (1921), jota ei ole aiemmin SEF:ssä esitetty. Puro on varhaisen kotimaisen elokuvan tärkeimpiä ohjaajia ja tietokirjailija Kari Glödstafin tekemän elämäkerran ansiosta ajankohtainen. Näytöksen jälkeen Glödstaf saapuu kertomaan kirjastaan ja Purosta.

Suomalaisen elokuvan festivaalilla esitellään myös dokumentaristi Ville Suhosen tuotantoa, josta eritoten suomalaisia sotavankileirejä käsittelevä Jäämarssi (2011) on noston arvoinen. Kahdessa muussa näytöksessä nähdään Suhosen varhaistuotannon esseistisiä dokumentteja, jotka kuvaavat ihmisen ja luonnon välistä suhdetta. Elokuvat on Suhonen itse valinnut, ja hän tulee vieraaksi näytöksiinsä. Niistä ensimmäinen, keskiviikkona kello 16 esitettävät Linnunratojen kansaa (1995) ja Selviytyjät (1990), ovat ilmaisia.

SEF esittää myös uutta elokuvaa, näytöksiin on luvassa ohjaajavieraita. Tänä vuonna tarjoillaan pienimuotoinen sarja vähälle huomiolle jääneitä laadukkaita uutuuksia: Selma Vilhusen Neljä pientä aikuista (2023), Tonislav Hristovin Laupias taksikuski (2023) ja Samppa Batalin Omenavarkaat (2024), jonka näyttelijäkokoonpanolle myönnettiin vuoden ensemblen Jussi-palkinto maaliskuussa pidetyssä tämän vuoden Jussi-gaalassa. Edellisvuonna Alma Pöysti palkittiin Vilhusen elokuvan pääosastaan Jussilla, ja Pöysti näyttelee myös Hristovin elokuvan sivuosassa.

Ensi-iltatapauksena näytetään Pirjo Honkasalon paluuelokuva Orenda (2025), joka tulee teatterilevitykseen vasta SEF:n jälkeen 17. huhtikuuta. Elokuvan on käsikirjoittanut Pirkko Saisio, joka näyttelee myös pääosaa yhdessä Alma Pöystin kanssa. Orenda esitetään kahteen kertaan, ensiksi torstaina Kino Killassa kello 18 ja sitten lauantaina Kino Dianassa kello 18. Honkasalo, Saisio ja Pöysti ovat vieraana torstain festivaaliensi-iltanäytöksessä.

Toinen ensi-iltaelokuva on tyylitietoisen dokumentaristin Arthur Franckin The Helsinki Effect (2025), kesällä 1975 pidetystä ETYK-kokouksesta kertova arkistomateriaalin jäntevään käyttöön perustuva kuvaus. Se nähdään Kino Dianassa lauantaina kello 14: Ohjaaja on vieraana näytöksessä.

Myös kauhu- ja väkivaltaelokuva on hyvin esillä tämän vuoden tapahtumassa. Perjantain myöhäisnäytöksessä nähdään legendaarisen viihdemiehen Ismo Sajakorven suomalaisittain harvinaiset kauhuelokuvat, televisiolle tehdyt Lepakkolinna (1980) ja Yöjuttu: Merkitty (1984). Varsinkin Lepakkolinna on painunut monien mieleen piinallisen jännittävänä, jopa traumatisoivana katselukokemuksena, jossa Georg Dolivo loistaa kreivi Draculana.

Lauantaina pidetään kaksi myöhäisnäytöstä, Kino Dianassa Otso Tiaisen ja Kalle Kinnusen kutkuttava salatieteisiin kytkeytyvä dokumentti Shadowland (2024) ja Kino Killassa tuplanäytös, jossa nähdään turkulaisen Esa Jussilan (Pri)sons (2024) ja Roope Oleniuksen folk horroria edustava Kyrsyä – Tuftland (2018). Jälkimmäisen alkukuvana esitetään turkulaisen Artturi Rosténin kauhulyhäri Älä vastaa (2021). Näytöksissä on mukana tekijävieraita kertomassa elokuvistaan.

Kino Killan ja Kino Dianan esitysten lisäksi elokuvia nähdään tuttuun tapaan myös oheisohjelmistossa Bar Ö:ssä ja Keitaassa. Oheisohjelmiston elokuviin kuuluvat muun muassa Markku Innon ja M. A. Nummisen Baarissa on totuus (1992), jossa kaverukset kiertävät turkulaisia keskiolutbaareja, sekä rap-artisti Edu Kehäkettusen ympärillä pyörivä Edumania (2017).

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)