Jouni Järvenpään ja Maija Reeta Raumannin uusi tanssiteos jahtaa tanssin keveyttä ja tutkii abstrakteja ulottuvuuksia. Planeetat eivät valehtele on ensi-illassa Nykytaidetila Kutomolla Turussa 7. maaliskuuta.

Planeetat eivät valehtele on Järvenpään ja Raumannin neljäs yhteistyöteos, joka on inspiroitunut tilallisuudesta vaikuttumisesta.

Lähtökohtana on avaruudellisuus ja sen kaukaisuus, sen tietynlainen valtava käsittämättömyys. Järvenpää ja Raumanni ovat tutkineet abstraktin tanssin käsitettä ja mahdollisuutta läpi kolmen aiemman yhteistyöteoksensa, joita ovat Nykytaidetila Kutomolla kantaesitetyt Sovituksia raunioista ja kuvajaisista (2013), Valkoinen valas (2015) ja The End (2017).

Ehkä-tuotannon osatuottama Planeetat eivät valehtele kantaesitetään Nykytaidetila Kutomolla, jonka jälkeen teos nähdään vielä kolmesti 9.–16. maaliskuuta. Sunnuntain 9. maaliskuuta kello 15 esityksen jälkeen pääsee kuuntelemaan teoksen tekijöiden ajatuksia syvemmin, kun Ehkä-tuotannon yleisötyöntekijä-kirjoittaja Heidi Horila ja kotidramaturgi Even Minn keskustelevat esityksestä ja haastattelevat Järvenpäätä ja Raumannia.

– Jokin kaikkeuden ajatuksessa kutsui, että miten sitä laajuutta ja mittakaavaa voisi jotenkin fyysisesti hahmottaa. Voisiko avaruuteen asettumisen kautta tanssiin ilmiintyä sellaista keveyttä ja tyhjyyttä, jota tässä jahtaamme, Raumanni pohtii Horilan tekstissä, johon Raumannia ja Järvenpäätä on haastateltu.

Järvenpää on oululaislähtöinen koreografi-tanssija, joka on tehnyt paljon yhteistöitä taiteen raja-aidoista välittämättä ja opiskelee tällä hetkellä arkkitehdiksi Oulun yliopistossa. Raumanni on Turussa asuva tanssitaiteilija, joka vaalii taiteellisessa työssään kestävää, tutkivaa, uteliasta ja vuorovaikutukseen pohjaavaa työskentelytapaa. Teoksessa ovat mukana äänisuunnittelija Anssi Laiho ja valosuunnittelija Antti Helminen, joilla on työskentelyssään täysin vapaat kädet. Lopulta, kun kaikkien panos ja ideat laitetaan yhteen, katsotaan millainen kokonaisuus siitä syntyy.

Koreografi-esiintyjäkaksikko puhuu Horilan haastattelussa tanssista, joka on vapaa persoonasta, henkilökohtaisista painolasteista ja odotuksista. Parhaimmillaan syntyy tanssia, jossa ikään kuin joku ulkopuolinen taho tuottaa liikkeen.

– Teos on ikään kuin meidän välissämme, me annetaan sille ja antaudutaan ja kysytään siltä ja toisiltamme. Kokeillaan, miten me asetutaan siihen tilallisuuteen ja jatkumoon, Raumanni selittää.

– Siinä on sellaista painovoiman vääjäämätöntäkin vaikutusta, Järvenpää jatkaa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)