Uusi vuosi, uudet kujeet. Onko ärsyttävämpää hokemaa keksittykään? Vuosi sitten taisin valittaa kansakunnan sairastumista toksiseen positiivisuuteen aina tammikuisin. Nyt vedän paremmaksi, jotta oloni olisi vielä ankeampi.

Paatuneena lihansyöjänä sitouduin vegaanihaasteeseen. Tosin ajattelin, että pelkkä kasvissyönti riittää. Sekin on jo paljon, että olen jättänyt leikkeleet leivältä pois. Ovathan ne myös kalliita ja turhia, vaikka myönnän metwurstin kohottaneen elämänlaatuani. Lehmällä se laski, himoni on julma.

Tammikuussa moni haluaa kokeilla uutta, toisin sanoen ruoskia itseään lupautumalla kaikkeen sellaiseen, jota ei pysty pitämään. Osa suorastaan puhkuu intoa kalenteroinnin äärellä. En kuulu tähän ihmistyyppiin. Tyhjällä kalenterilla vain harvemmin saa rahaa, jonka säästämisestä on tullut osa suomalaisten kollektiivista muistia.

Uskon, että uudet ravitsemussuositukset leikkeleraivoineen ovat pääsemässä samaan asemaan. Kuka muistaa vielä Pekka Puskan Pohjois-Karjala-projektin 1970-luvulta? Lopulta kansanterveys kiitti yleisintä vitsailun aihetta. Trauma siitä, että joku kehtaa antaa edes ehdotuksia, minkälaisia ruokatottumuksia kohti kannattaisi pyrkiä, puuttuu pahemmin suomalaisen itsemääräämisoikeuteen kuin esivalta.

Se, että torpat ovat sijainneet kaukana toisistaan, on pakottanut suurina nälkävuosina vaeltelemaan pitkin valtakuntaa kerjäämässä leipää. Joka kymmenes kuoli nälkään. Silloin ei osattu unelmoidakaan leikkeleistä. Aki Ollikaisen Nälkävuosi-teoksessa innostuttiin vellistä, kunhan ei äyskäröinyt sitä liian nopeasti tyhjään mahaan.

Kun mietin omaa suhdettani johonkin asiaan, otan usein vertailukohdakseni historian. Suhteellisuudentaju on hyve muissakin ilmiöissä kuin somen paisuttamissa nakkikielloissa. Suomalaisten olisi hyvä palata entisaikojen ruokavalioon. Nälkävuosiin asti ei tarvitse mennä, mutta kerskakulutuksen vuosikymmenten lihatottumukset eivät ulotu riittävän kauas historiaan.

Vielä vuosisata sitten lihaa syötiin korkeintaan sunnuntaisin, ja appelsiini oli arvotavaraa. Tätä suhtautumista ruokaan yritän palauttaa tammikuun ajan kokkaamalla kaalikeittoa, joka on etenkin puuhellalla makoisaa. Tortillaankin voi jauhelihan sijaan laittaa härkistä, toimii maustettuna aivan samoin. Itse tehdyllä kasvisruoalla säästää pitkän pennin.

Ei minusta ehkä tule täyskasvissyöjää, mutta jokaisen kannattaa yrittää. Sen jälkeen voi jatkaa öyhöttämistä, jos katsoo sen rakentavammaksi ainesosaksi kuin kasvisproteiinin.

Terveellistä uutta vuotta!

Eveliina Portnoj