Kun 15-vuotias Ammi Paananen(tuolloinHjelman), Porin Tipulan oppilas, tutustui vuonna 1958 luokkatoverinsa isoveljeen, 19-vuotiaaseen Matti Paanaseen, se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

– Olin aika villi. Tupakoin vessassa, häiriköin tunneilla ja sain ehdot. Matti taas oli tunnollinen musiikkialan opiskelija, pisti minutkin lukemaan ja koulu tuli sitten jotenkuten suoritettua, Paananen muistelee.

Teiniromanssi sinetöitiin avioliitoksi, elämänmittaiseksi kumppanuudeksi taiteilijan ja muusan välillä vuonna 1963. Sinnikäs Ammi hoiti lapsia. Jazzia ja ragtimea soittamalla perheensä elättänyt pianistimies sai pysyvän taiteilijanimen Rag Paananen.

– Oli raskasta olla aina erossa, kuukausiakin, kun Matti keikkaili ympäri Suomea. Vuonna 1965 hän sai kiinnityksen Turku-Tukholma reittiä seilaavalle M/S Fennialle ja tapailimme Turussa. Lopulta, vuonna 1968, päätimme muuttaa Matin vanhempien kotitaloon Hirvensaloon. Lapset olivat silloin 2, 3 ja 4-vuotiaita.

Hirvensalossa oli siitä alkaen pysyvä koti, Ragalaksi nimetty. Ystävät olivat Porissa, mutta lasten kouluvuosina seurana oli muita vanhempia. Matti lopetti laivamuusikon työt vuonna 1970 ja ryhtyi säveltäjäksi. Päivittäin lenkkeiltiin Pikisaaressa ja seurana oli perheen venäjänvinttikoira Dimitri.

– Matti sävelsi, mutta kun hän löysi maalaamisen ja kirjoittamisen, hän uppoutui niihin täysin, matkoillakin. Minulla ei ollut luomisvimmaa, huolehdin arjesta.

Vuonna 1987 Paanasten elämä särkyi. Heidän tyttärensä oli yksi silloin Turkua koetelleen huumeaallon uhreista.

– Matti oli juuri saanut apurahan Peruun. Vaadin häntä lähtemään ja surimme erossa toisistamme kolme kuukautta, Paananen muistelee kaoottista aikaa.

Nuorilta pyydettiin laulunsanoja ja Matti sävelsi Perussa niihin musiikin. Surutyöstä syntyi Prinsessan testamentti, joka levytettiin vuonna 1988. Sen pohjalta toteutettiin huumeidenvastainen konsertti, jota esitettiin kahden vuoden ajan 200 koulussa ympäri Suomen. Aluksi mukana oli Liisa Tallgren.

– ”Hei, olen Ammi, olen Prinsessan äiti”. Näin alkoi oma osuuteni. Olin ensimmäistä kertaa Matin rinnalla esiintymässä. Mukana olivat laulajat Anneli Saaristo ja Kalle Fält. Saimme paljon postia kiertueiden jälkeen. Tuntui hyvältä saada nuoret ajattelemaan suhdettaan huumeisiin ja käydä samalla läpi omaa suruaan.

– Kenia ja Tansania olivat meille uusi maailma. Keniassa asuimme heimopäällikön talossa ja meidät vihittiin masaiheimon jäseniksi. Opin Afrikassa paljon, välillä ahdistuinkin. Vietimme aikaa Grenadassa Karibialla ja Pariisiin palasimme aina uudestaan, mutta joulut halusimme olla Suomessa, Paananen muistelee yhteisiä matkoja.

Kumpikin piti päiväkirjaa. Niissä lomittuivat Matin taiteilijuus ja Ammin arkeen liittyvät havainnot. Yhteinen taival, johon kuului lasten lisäksi viisi lastenlasta ja viisi lastenlastenlasta, päättyi vuonna 2022 Matin kuollessa.

– Hiljaisten aikojen jälkeen sain iloa elämääni, kun Kulttuuriyhdistys Riskiryhmä teki Matin kirjoitusten ja musiikin pohjalta musiikkiteatteriesityksen ”Taide pitkä, elämä pätkä”. Kokoukset, harjoitukset ja esitykset pidettiin täällä Ragalassa. Talo oli yli vuoden ajan täynnä ihmisiä ja musiikkia niin kuin ennen, Paananen iloitsee.

– Arvostan suuresti kaikkea mitä koimme Matin kanssa. Ja niin arvosti Mattikin. Varsinkin sairautensa aikana hän vasta taisi oikein tajuta kuinka suuren vastuun olen kantanut. Siitä hän kiitti kauniisti myös musiikillaan.

Merja Marjamäki