Suomen tanssioppilaitosten liitto STOPP ry myönsi vuoden tanssikasvattajan palkinnon Turun Seudun Tanssioppilaitoksen opettajalle, koulun apulaisrehtoriMarjo Tuomiselle.

– Turun Seudun Tanssioppilaitos täyttää ensi vuonna 50 vuotta, joten tuntuu kuin saamani palkinto yhdistyisi myös tulevaan juhlavuoteen. Olen ollut mukana koko ajan, ensin oppilaana, sitten opettajana ja nyt apulaisrehtorina. Todella juhlavaa, Tuominen iloitsee.

Joillekin ammatinvalinta on alusta saakka selvä. Tuominen on kuullut äidiltään, miten hän pienenä television ääressä tanssinäytöstä katsoessaan kiinnitti huomionsa tanssijoiden sijaan tanssinopettajaan. Äidilleen hän oli ilmoittanut, että sellaiseksi hän haluaa isona, baletinopettajaksi.

– Olin aktiivinen lapsi ja olisin halunnut kokeilla monia lajeja. Aloitin 6-vuotiaana taitoluistelun Turun Riennossa ja myöhemmin meille tuli taitoluisteluun pakolliseksi baletti. Balettitunnit olivat ensin Turun Seudun Tanssiyhdistyksen balettikoulussa. Opettajani ja innoittajani oli Mirja-Liisa Herhi.

Tuominen innostui baletista niin, että lopetti taitoluistelun ja siirtyi kokonaan tanssin pariin.

– Olin aktiivisesti mukana Tanssiyhdistyksessä ja aloin yhä enemmän kiinnostua opetustyöstä. Suoritin yo-kirjoitusten jälkeen lastentanssiopintoja Kajaanissa vuonna 1989. Samana vuonna Tanssiyhdistys muuttui Tanssioppilaitokseksi. Valmistuin tanssinopettajaksi Helsingin teatterikorkeakoulun tanssitaiteen opettajantäydennyskoulutuksesta vuonna 1994, Tuominen kertoo.

Tuominen on opettanut omien sanojensa mukaan ”joka puolella”. Niin taideakatemian opiskelijat kuin rytmiset ja joukkuevoimistelijat ovat saaneet balettituntinsa. Tuhansien tanssinharrastajien opettajanakin hän on säilyttänyt innostavan ja tarkan asenteensa ja onnistuu sytyttämään tanssin kipinän.

On mielenkiintoista kuulla, ovatko harrastuksen pariin tulevat lapset ja nuoret muuttuneet vuosien kuluessa.

– Ovat muuttuneet paljonkin. Lapset ovat mielestäni levottomampia ja lyhytjännitteisempiä kuin aikaisemmin. Nuoret taas ovat todella kuormittuneita, koska tavoitteet menestymiseen ovat korkealla ja kaikessa halutaan olla hyviä.

– Tuntuu hienolta kun voi tunnilla havaita miten tanssin ilo löytyy ja mieli rentoutuu. On tärkeää, että lapsella ja nuorella on pysyvä harrastus, joka on hänelle merkityksellinen, hän muistuttaa.

Marjo Tuominen pelaa tanssimisen ja apulaisrehtorin paperitöiden vastapainona golfia puolisonsa kanssa. Hän kiittää puolisoaan, tyttäriään, äitiään ja jo edesmennyttä isäänsä tuesta uransa varrella. Myös ystävät ja kaikki 12 työtoveria ovat tärkeitä.

– Työn tähtihetkiä taitavat olla tanssinäytökset, koska niissä näkee miten laajaan ja innostunutta Turun Seudun Tanssioppilaitoksen toiminta on.

Merja Marjamäki