Väitöstutkimuksessa todettiin äitien korkeiden raskaudenaikaisten hiuksista mitattujen kortisolitasojen olevan yhteydessä äitien jatkuvaan raskaudenaikaiseen masennusoireiluun ja toisaalta lapsilla havaittuun vähäisempään psyykkiseen oireiluun kahden ja viiden vuoden iässä.

Turun yliopiston FinnBrain-syntymäkohorttitutkimuksen tutkija ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri Paula Mustonen selvitti väitöstutkimuksessaan, miten äitien raskaudenaikainen hiuksista mitattu pitkäaikainen kortisolitaso on yhteydessä äitien raskaudenaikaiseen hyvinvointiin ja lapsilla esiintyviin tunne-elämän ja käyttäytymisen oireisiin. Tutkimuksessa todettiin, että läpi raskauden koholla olevat äidin masennusoireet olivat yhteydessä korkeampiin kortisolitasoihin. Toisaalta korkeat äidin kortisolitasot yhdistyivät vähäisempään lasten oireiluun.

– Kokonaan uusi havainto oli, että äidin mielialaoireilu oli yhteydessä kortisolitasoihin vain, kun tarkastelimme oireiden esiintymistä läpi koko raskausajan. Tämän jälkeen tutkimuskentällä onkin osattu huomioida oireiden jatkuvuuden merkitys suhteessa hiuskortisolimäärityksiin, Mustonen kuvaa.

Äidin matalammat loppuraskauden hiuskortisolitasot olivat hieman yllättäen yhteydessä sekä 2- että 5-vuotiaiden lasten lisääntyneeseen tunne-elämän oireiluun.

– Kortisolitasojen tulisi nousta raskauden loppua kohti, jolloin juuri tuolloin matalammat tasot voivat olla viesti poikkeavuudesta stressihormonitason säätelyssä, Mustonen kertoo.

Tätä ajatusta tukee tutkijan mukaan se havainto, että yhteys lapsen korkeampaan oiretasoon oli voimakkaimmillaan, kun äidin mataliin hiuskortisolitasoihin yhdistyi lisääntynyt äidin masennusoireilu.

– Toisaalta on myös mahdollista, että osa lapsista ”ohjelmoituu” reagoimaan vähemmän herkästi kuormitustekijöihin silloin, kun saa raskausaikana viestejä mahdollisesta syntymänjälkeisestä stressaavasta ympäristöstä. Osasimme odottaa, että yhteydet kortisolin ja psyykkisen oireilun välillä eivät ole suoraviivaisia, sillä kortisolitasoon vaikuttaa koetun stressioireilun lisäksi niin moni muu tekijä, kuvaa Mustonen.

Yhteyden tutkimiseen tarvitaankin tutkijan mukaan lisää tutkimusta.

– Yksi FinnBrain-tutkimuksen vahvuuksista on mahdollisuus seurata samojen lasten kehitystä laaja-alaisesti aina aikuisuuteen saakka, jolloin näemme, mitkä varhaiset tekijät todella ovat yhteydessä myöhempään sairastuvuuteen, Mustonen jatkaa.

Elimistön pitkäaikaista stressihormonitasoa mittaavia hiuskortisolimäärityksiä varten tutkittavilta kerättiin takaraivon alueelta noin puolikkaan lyijykynän läpimittainen hiussuortuva.

Väitöskirjaan kuuluvassa systemaattisessa katsauksessa kartoitettiin vuoteen 2017 mennessä julkaistuja artikkeleita raskaudenaikaisen hiuskortisolin ja äidin psyykkisen oireilun välisistä yhteyksistä, ja tuolloin julkaistuja artikkeleja oli vain 6. Nyt niitä on jo 30.

– FinnBrainissa kerätty satojen näytteiden aineisto on edelleen maailmanlaajuisestikin poikkeuksellisen laaja ja olemme hyvin kiitollisia jokaiselle näytteen antajalle, sanoo Mustonen.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)