Yhdysvaltojen presidentinvaalit herättivät Suomessa laajaa huomiota ja kiinnostusta erityisesti sen suhteen, miten tulos vaikuttaa Suomeen, Eurooppaan ja pohjimmiltaan myös Ukrainaan. Ääntenlaskennan käynnistyessä kisa oli käytännössä ratkennut jo muutaman tunnin kuluessa.

Mihin lopputulos sitten ratkesi? Ilmeisesti jo ennen kuin istuva presidentti Joe Biden ilmoitti vetäytyvänsä presidentinvaaleista. Kamala Harrisille avautui tilaisuus sangen myöhään, eikä suuri kampanjarahoitus onnistunut kääntämään tilannetta demokraattien eduksi riittävästi.

Jotkut asiantuntijat ovat esittäneet, että Harrisin haasteena oli liiallinen yleisellä tasolla puhuminen, kun taas suuri osa äänestäjistä odotti käytännön ratkaisuehdotuksia ongelmiinsa. Toisin sanoen idealismi, feminismi ja poliittinen liturgia eivät koskettaneet riittävän monia kadun tallaajia, joista osa odotti ratkaisuja konkreettisiin haasteisiinsa. Tämä koski myös naisia ja latinoäänestäjiä, jotka lopulta ratkaisivat pelin Trumpin eduksi.

Kun mietin Frontline-dokumenttisarjaa, jossa Trumpia ja Harrisia käsiteltiin yksilöinä, kiinnitin huomiota siihen, että Harrisin vahvuudet asianajajana, syyttäjänä ja lakiasioiden asiantuntijana eivät välttämättä tukeneet hänen rooliaan poliittisena viestinviejänä. Suomen edellinen presidentti Sauli Niinistö – lakimies hänkin – tunnettiin kiertävistä ja kryptisistä kannanotoistaan; se kuitenkin kelpasi suomalaisille.

Paljon on pohdittu, mitä Trump sanoi kampanjansa aikana. Oli kyse sitten haitilaisista, Kiinasta, Harrisista tai työpaikoista, yksi asia on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle: Trumpin viestintätapa. Hänen retoriikassaan on varmasti tapahtunut kognitiivisia muutoksia iän myötä, mutta silti liioittelu, huudahdukset, dramatiikka, kielikuvat, ad hominem -argumentointi, tunteisiin vetoaminen ja lain ja järjestyksen korostaminen puhuttelevat yhä äänestäjiä.

Trumpin retoristen taitojen lisäksi voisi myös tarkastella hänen taustaansa: kilpailevan ja äärimmäisen vaativan isän sekä – yllättävää kyllä – lakimies Roy Cohnin vaikutusta. Cohn muovasi nuoren Trumpin äärimmäisen kilpailuhenkiseksi ja opportunistiseksi selviytyjäksi. Tässä yhteydessä saattoi myös syntyä Trumpin retorinen osaaminen, joka muokkaa mielikuvia ja ihmisten valintoja.

Kurt Hedborg