Nettomaahanmuutto oli viime vuonna positiivinen lähes kaikissa maan kunnissa. Elinvoimaisin niistä on Pirkkala, ja Helsinki on noussut Espoon rinnalle kakkoseksi. Suomessa on yhtä aikaa pula työstä ja työvoimasta. Kaupunkien imu vahvistuu, mutta liikenteen säästöt ja rakentamisen lama uhkaavat kaupunkiseutujen kehitystä, kertoo WSP Finlandin vuotuinen elinvoimavertailu Alueiden tutkimus.

Pirkkala on jo neljättä vuotta Suomen elinvoimaisin kunta. Kun verkkokauppa vie asiakkaita kaupunkien keskustoista, Tampereen naapurikunta hyötyy kehityksestä ja houkuttelee logistiikkayrityksiä kolmostien ja lentokentän varteen. Ero seuraaviin on jopa kasvanut. Kunnan asukkaista lähes 70 prosenttia on alle 55-vuotiaita ja peräti 35 prosenttia korkeakoulutettuja. Elinkeinojakauma on monipuolinen ja työpaikkaomavaraisuus erinomainen.

Koko maassa yritysten määrän kasvu hidastui. Toisaalta palvelut, matkailu ja kulttuuri ovat pääosin toipuneet koronaa edeltävälle tasolle. Elinvoimaisilla alueilla ihmisten tulotkin kasvoivat. Esimerkistä käy Helsinki, joka on noussut parissa vuodessa 12 sijaa Espoon rinnalle kakkoseksi. Molemmat hyötyvät maahan- ja maaltamuutosta, mutta Helsingin laajassa palvelusektorissa korostuvat kulttuuri ja matkailu. Kuluva vuosi on jo pääkaupungin matkailussa ennätyksellinen.

Neljänneksi sijoittuu Tuusula ja viidenneksi Porvoo. Kovimman nousun, 96 sijaa, tekee Keitele (119.), jossa vihreät investoinnit tukevat työllisyyttä, työpaikkojen luomista ja nettomuuttoa. Lumijoki (112.) kipua 84 sijaa, ja Humppila (251.) ja Hailuoto (204.) putoavat yli 70 sijaa.

WSP mittaa kuntien ja alueiden tuottavuutta, inhimillistä pääomaa ja kykyä sopeutua tulevaan 22 indikaattorilla. Elinvoimaindeksi koostuu mm. työllisyyden ja yritystoiminnan mittareista, väkiluvun muutoksesta ja nettomuutosta.

Muuttoliike kaupunkeihin vahvistuu. Esimerkiksi Helsingissä maan sisäinen muuttotappio vaihtui liki 2000 asukkaan voitoksi. Viime vuonna pienetkin kaupungit pääsivät mukaan kehitykseen.

Isoimpien kaupunkien (A1) nettomuutto oli 2023 keskimäärin 2,0 prosenttia ja niiden lähikuntien (A2) 0,4 prosenttia. Keskisuuret kaupungit (B1) ylsivät 1,2 prosenttiin ja pienet (C1) 0,6 prosenttiin.

– Enemmän tarvitaan, sillä alle 55-vuotiaiden osuus ei kasvanut edes kaupunkiseuduilla. Työllistyvää aikuisväestöä tulisi kasvattaa maahanmuutolla, mikä lisäisi myös syntyvyyttä, sanoo tutkimuksesta vastaava Terhi Tikkanen-Lindström tiedotteessa.

Muuttotappiota kärsi vain syrjäisimpien maalaiskuntien ryhmä ja sekin aiempaa vähemmän. Maahanmuutto nosti maan väkilukua 40 000 ihmisellä. Nettomaahanmuutto oli vuonna 2023 historiallisesti positiivinen lähes jokaisessa kunnassa. Ilmiö uhkaa jäädä lyhytaikaiseksi. Ukrainan sotapakolaiset saivat viime vuonna anoa kotikuntaa, mikä selittää kolme neljäsosaa nettomaahanmuuton kasvusta.

Ilman maahanmuuttoa työikäinen väestö kutistuu. Espoon yritykset ovat rekrytoineet osaajia Aasiasta, ja tekijöitä tarvitaan myös Pohjanmaalla ja pohjoisen matkailuyrityksissä. Helsingin seudulla 17 ja Vaasan alueella 12 prosenttia väestöstä on jo ulkomailla syntyneitä.

– Meillä on yhtä aikaa pula työvoimasta ja työstä. Maahanmuuton tulevan tason ratkaisee yritysten kyky kasvaa ja luoda työpaikkoja, sekä poliittinen tahto tukea tätä kehitystä.

Kasvavat kaupunkiseudut tarvitsevat lisää asuntoja ja hyviä liikenneyhteyksiä, mutta molempien rakentaminen on hyytynyt. Tähän asti valtio on rahoittanut raitiotiehankkeista 30 prosenttia ja lähijunien investoinneista vähintään puolet. Syksyn MAL-sopimuksissa (kaupunkiseutujen maankäyttö, asuminen ja liikenne) säkin suu oli tiukalla. Tampere ja Pirkkala toivoivat valtiolta sadan miljoonan euroa raitiotien jatkamiseen, mutta saivat 55 miljoonaa euroa. Suunniteltu linja lyhenee.

Terhi-Tikkanen Lindströmin mukaan kaupunkiseutujen kasvu hidastuu.

– Lisäksi kaupunkiseudut joutuvat tekemään lisää työtä heikoimmassa asemassa olevien mukana pitämiseksi, kun myös syrjäytymisriskeihin kohdentuvat valtion tuet pienenevät.

Henkilöjunaliikenne mullistuu, kun raiteet avautuvat kilpailulle vuoden 2031 alusta. Valmistelu vie aikaa, joten hallituksen on pian määriteltävä junaliikenteen edellytykset pitkälle 2040-luvulle asti. Vastakkain ovat kasvanut kiinnostus uusiin lähijunayhteyksiin ja valtion säästökuuri. Lähijunaliikenteen palauttamista tai vahvistamista suunnitellaan neljän suurimman kaupunkiseudun lisäksi Lahdessa, Kuopiossa, Jyväskylässä ja Satakunnassa. Hallitus kuitenkin leikkaa investointeja, nostaa arvonlisäveroa ja poistaa joukkoliikenteen ilmastoperusteisen tuen. Lippujen hinnat nousevat ennen kuin koronasta on täysin toivuttu.

Tikkanen-Lindströmin mukaan myös kuntien vastuu ostojunista kasvaa. Lisäksi kuntien pitäisi lisätä bussiliikenteen rahoitusta, kun markkinaehtoiset linjat kuihtuvat.

– Ostojunaliikenne maksaa kymmeniä miljoonia euroja vuodessa, mutta se lisää seutujen elinvoimaa ja työvoiman liikkuvuutta. Siirtämällä rahoitusta matalan jalostusasteen teollisuuden raiteista henkilöliikenteeseen, nostetaan suomalaisen työn tuottavuutta.

Valtiota tarvitaan kilpailun mahdollistavan kalustoyhtiön perustamiseen ja ainakin liikennöinnin aloittamiseen pääkaupungin ulkopuolella. Tutkija ehdottaa ratkaisuksi MAL-sopimusten mallia.

– Tuen ehtona voitaisiin vaatia maankäytön ja joukkoliikenteen tiivistämistä ratakäytävissä. Tämä lisäisi matkustajamääriä ja voisi lopulta mahdollistaa liikennöinnin ilman valtion tukea.”

Yhteydet ja työpaikat ovat nostaneet kehyskuntien (A2) elinvoimaa. Pirkkalan ja Tuusulan perässä porskuttavat Pirkanmaalta Nokia, Kangasala ja Lempäälä – kaikki maan 13 parhaan joukossa.

Keskisuurten kaupunkien lähikuntien (B2) kärkeen kiilasi koko vertailun viitonen, Raisio. Vahvuuksia ovat väkiluvun kasvu, ikärakenne, koulutus, tulot, työllisyys ja ilmastotyö. Kirittävää on ulkomailla syntyneiden työllistymisessä, yritysten lisäämisessä ja kuntataloudessa.

Kaarina, Naantali ja Lieto vievät ryhmän ja koko listan seuraavat sijat. Turun hehkusta nauttii myös vertailun 14. elinvoimaisin kunta Rusko. Kannoilla (15.) on Kempele Oulun seudulta.

– Kaikki kaupunkiseudut hyötyisivät liikenteen virtuaalisesta tilannekuvasta. Informaatiolla ja ohjauksella voitaisiin lisätä sujuvuutta, turvallisuutta ja palveluiden yhteensopivuutta. Matkaketjujen luotettavuus vahvistuisi, päästöt vähensivät ja melua saataisiin hallintaan.

Vaikka matkoja tehdään vähemmän kuin ennen koronaa, junaliikenteessä rikotaan myös ennätyksiä. Helsingissä on menossa liikevaihdolla ja yöpymisten määrällä mitaten paras matkailuvuosi. Venäläisten tilalle on tullut turisteja muun muassa Yhdysvalloista ja Aasiasta.

Maaseutumaisten matkailukuntien (C4) kärjessä on koko vertailun 17. sijalle noussut Kittilä. Yritysten määrä kasvoi peräti seitsemällä 1000 asukasta kohden. Ulkomailla syntyneiden työllisyysaste on 78 prosenttia ja alle 55-vuotiaiden osuus 63,6 prosenttia. Ryhmän seuraavaksi parhaat ovat Sotkamo, Inari ja Kolari.

Uusi kohde tutkimuksessa on Ahvenanmaa, jonka kansantuotteesta merenkulku kattaa lähes 30 prosenttia. Muita elinkeinoja ovat matkailu, maatalous ja kalastus. Vuonna 2023 saarella vieraili 250 000 matkailijaa nauttimassa alueen maisemista ja kulttuuriperinnöstä. Taloudellinen riippuvuus merenkulusta ja matkailusta tekee saaren haavoittuvaksi häiriöille ja kriiseille. Lisäksi saaristo on herkkä ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Pohjoismainen vertailu haastaa hyvinvointivaltion

Uuttaa näkökulmaa tuo Pohjoismaiden vertailu. Suomessa on joukon heikoin työllisyys, tuottavuus ja syntyvyys. Patentteja ja innovaatiorahaa löytyy, mutta tämä ei jalostu elinvoimaksi.

– Mitä naapurimaissa tehdään toisin ja millaista politiikkaa se vaatii? Kasvuyritysten pääomittamisen lisäksi pitäisi tutkia, miten patenttien siirtymistä liiketoiminnaksi voisi vahvistaa, sanoo Tikkanen-Lindström.

Tutkijan mukaan hyvinvointivaltion tuotantoa pitää sopeuttaa kantokykykyyn, ja kantokyvystä eli rahoituksesta ja osaamisesta huolehtia entistä paremmin.

– Valtiokeskeinen tapamme tuottaa hyvinvointia ei ole ainoa. Keski-Euroopassa on vallalla perhekeskeinen ja anglosaksissa maissa yksilökeskeinen malli. Voisiko kestävä malli olla näiden yhdistelmä.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)