Kasvukipuja vai vääjäämätön välikausi?
FBC Loiston alkukaudessa näkyy muutoksen keskeneräisyys
Kun FBC Loiston kausi päättyi mitalijuhliin ja pitkään joukkueen peräsimessä olleen Matti Pienihäkkisen jäähyväisiin, tiedettiin, että joukkue on uuden edessä. Alkanut kausi naisten F-liigassa on osoittanut, että Loiston muutosprosessi on vielä kesken. Kauden ensimmäisissä otteluissa on näyttänyt siltä, että pelillisen takkuamisen ohella myös henkinen prosessi on kesken.
Ei Loisto mitenkään kelvottomasti ole kautta aloittanut. Viidestä pelistä Loisto on voittanut kaksi ja tappioita on tullut sarjan kovimmille, muun muassa TPS:lle ja Classicille. Mutta pelillisesti Loisto ei ole säihkynyt niissäkään otteluissa, jotka se on voittanut.
Alkukauden vaikeudet eivät toki ole valtava yllätys. Vaikka päävalmentajaksi hypännyt Joni Burman on ollut mukana myös Pienihäkkisen valmennusryhmässä ja pelin perusperiaatteet nojaavat Pienihäkkisen aikana sisään ajettuihin asioihin, jotain Loiston pelaamisesta on puuttunut. Lisäksi tiedetään jo nyt, että Burman on pätkätyöläinen päävalmentajana. Ensi kaudeksi vetovastuun ottaa ruotsalainen Fredrik Olsson. Välikausi-ajatukselta ei voi välttyä.
Muutokset eivät rajoitu valmennukseen. Syyskauden Loisto joutuu tulemaan toimeen ilman ykköskentän kahta tärkeää palasta eli Ulla Valtolaa ja Tuulia Lahtea. Yhdessä Laura Pakarisen kanssa he ovat olleet äärimmäisen tärkeä kolmikko menneinä vuosina.
Ykkösketjuun Loisto ei ole Valtolan ja Lahden poissa ollessakaan kaatunut. Vuonna 2008 syntynyt Leea Kaisti ja Eeva-Maria Heininen ovat ottaneet hyvin paikkansa ykkösketjusta ja kolmikko onkin vastannut valtaosasta Loiston alkukauden maaleista. Ongelmana on se, että syvyyttä ei tunnu olevan riittävästi. Onnistumisia muille ketjuille tulee harvakseltaan ja varsinkin sarjan kärkijoukkueita vastaan Loisto joutuu puolustamaan pallottomana pitkiä toveja, jos ykkösketju ei ole kentällä.
Lähes kaikissa otteluissa Loisto on myös joutunut tiivistämään peluutustaan kahden ketjun peluuttamiseen. Se ei ole ongelma yksittäisissä peleissä, mutta pidemmän päälle vastuunkantajien jalka vääjäämättä alkaa painaa kovassa pelikuormassa.
Kuten todettua, ei Loisto alkukauden perusteella katastrofin partaalla ole. Sarjaohjelma on heittänyt alkukauteen kovimmat haasteet. Lokakuun aikana vastaan asettuvat vielä ÅIF, Welhot ja Rankat-Ankat sekä marraskuun alussa O2-Jyväskylä. Nämä ottelut ovat lähtökohtaisesti niitä, joista pistepotin pitäisi karttua.
Kun marraskuun EFT-maajoukkuetauko koittaa, voidaan arvioida paremmin, missä Loisto todellisuudessa menee suhteessa muihin joukkueisiin. Maajoukkuetauko on Loistolle myös tärkeä tauko pelin kehittämiseen.
Ilkka Lappi