MaskulainenMika Välimaa on toiminut Kynnys ry:n juristina jo 17 vuoden ajan. Hän valmistui vuonna 2005 Turun oikeustieteellisestä tiedekunnasta.

– Minulla on selkäydinvamma ja siitä johtuen osittainen neliraajahalvaus. Pärjään kuitenkin hyvin, eikä itselläni ole esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa, Välimaa kertoo.

Välimaan työ juristina on auttaa vammaisia erilaisten ihmisoikeusasioiden parissa. Valmistuttuaan oikeustieteellisestä Välimaa kertoo alkuun kertoneensa vammastaan työhakemuksissa, eikä työhaastatteluja juurikaan herunut.

– Liikun pyörätuolilla itsekin. Kun jätin siitä kertomatta, niin heti sain työhaastatteluja, mutta työpaikkaa ei tullut. Alun perin kyllä haaveilin pikemminkin pankkialalle työllistymisestä, mutta sain töitä vammaisjärjestöstä ihmisoikeusjuristina, joten sitä kautta tästä on tullut sydämen asiani, hän kertoo.

Välimaan mukaan suurin ongelma vammaisten työllistymisessä on se, että työpaikka ylipäätänsä löytyy.

– Moni työllistyy osa-aikaisesti, mutta näin ei välttämättä tule riittävästi palkkaa. Kokopäiväistä työtä voi olla vaikeampi saada. Lähtökohtaisesti ihmiset hakevat sellaisia töitä, joista he voivat suoriutua, Välimaa sanoo.

Työnantajille on tarjolla myös tukea ja vammaispalveluja voi järjestää työmatkalle tai sitten työpaikalla.

– Moni työnantaja ei välttämättä tiedä, että työllistäessään vammaisen työnantaja voi saada Kelalta työolosuhteiden järjestelytukea, kuten työpaikan esteettömyyskorjauksia ja välineiden hankkimista varten. Vammainen työntekijä voi saada tarvittaessa henkilökohtaisen avustajan työpaikalle, vaikka itse työnteossa avustaja ei auta.

Joskus Välimaa on saanut kuulla, että työpaikoilla voi olla aina silloin tällöin myös syrjintää.

– Ei se enää kovin yleistä ole, mutta esimerkiksi kehitysvammaiset voivat kohdata enemmän sellaista kiusaamista toisen työntekijän kohdalta. Tai he eivät tule ymmärretyksi työpaikalla.

Yksi haaste nimenomaan osa-aikaisen työllistymisen kannalta Välimaan mukaan on kannustinloukku. Välimaan mielestä lainsäädäntöä tehtäessä tulisi ajatella, että työnteko siirtyy kannattavaksi ja kannustinloukku poistuisi.

– Ongelmana on ollut, että miten paljon voi tehdä työtä ilman, että menettää eläkkeensä. Eläkkeen voi jättää lepäämään, mutta kahden vuoden päästä eläke voi pudota lopulta kokonaan pois jo suhteellisen pienen tulon eli osa-aikatöiden myötä.

Kannustinloukun poisto toisi verorahoja enemmän.

– Ja ennen kaikkea se estäisi syrjäytymistä, sillä työnteko on jo sinänsä itseisarvo, että voi kokea itsensä tärkeäksi tässä yhteiskunnassa, Välimaa toteaa.

Marianne Rovio