IlmariKiannon romaanin perustuva Ryysyrannan Jooseppi ja Omena putoaa ovat kumpikin elokuvinakin tunnettuja suomalaisia teatteriklassikoita. Kumpikin on nähty Turussa harvakseltaan, itse asiassa vain kerran ennen 2020-lukua. Mutta yhtäläisyydet eivät lopu tähän.

– Minulle oli itse asiassa yllätys, kun huomasin, että sekä Ryysyn että Omenan ensimmäiset näytelmäversiot Turussa ohjasi Toivo Hämeranta, kertoo Aleksi Kauppinen.

Kauppinen siis seuraa omaksikin yllätyksekseen Hämerannan viitoittamaa polkua. Hän ohjasi viime syksynä Teatteri Akseliin Ilmari Kiannon alkuperäisteoksen pohjalta Ryysyrannan Joosepin. Maaliskuun alussa Akselin ohjelmistossa ensi-iltansa sai Kauppisen ohjaama Omena putoaa.

Sen pohjana on 1947 ensi-iltansa saanut Mika Waltarin näytelmä, ei 1952 ensi-iltansa saanut elokuvasovitus.

– Minusta näytelmäversio on tekstinä ja tapahtumiltaan parempi. Elokuvassa Ventti-Villestä ja Ilonasta tulee pari, joka ei minusta sovi tarinaan. Elokuvassa Ventti-Villen rooli on myös suurempi. Ehkä se on kuitenkin ymmärrettävää, koska elokuvassa Ventti-Villeä näytteli Tauno Palo. Eikä sellaisia elokuvia taida hirveästi olla, joissa Palo ei naista olisi lopussa saanut, Kauppinen pohtii.

Sekään ei ollut sattumaa, että Palo elokuvassa nähtiin. Hän päätyi teatterilavalle tuuraamaan Joel Rinnettä. Palon suoritus oli niin vahva, että kun elokuvan teon aika tuli, Palon näyttelemän Ventti-Villen roolia kasvatettiin.

Akselin lavalla nähtävän tarinan tapahtumat sijoittuvat jatkosodan jälkeiseen aikaan 1940-luvun Suomeen. Kauppisen mukaan oli itsestään selvää, ettei hän lähde tuomaan näytelmän tapahtumia lähemmäs nykyaikaa.

– Aikakausi auttaa ymmärtämään näytelmän huijareita. Kun on pulaa ruoasta, ihminen tekee moraalisesti arveluttavia asioita, koska haluaa pysyä hengissä, Kauppinen perustelee.

– Minua itseäni kiehtoi se, että tämä on komedia, joka naurattaa, mutta jossa on melankolisia sävyjä, joka saa myös pohtimaan sitä, mille näytelmässä oikeastaan nauraakaan, Kauppinen tuumii.

Kauppinen itse on monipuolisesti historiasta kiinnostunut. Sen vuoksi on loogista, että myös hänen Teatteri Akselille ohjaamansa näytelmät ovat käsitelleet mennyttä aikaa.

– Se on minusta mahtavaa, että teatteri pystyy toimimaan tällä tavalla aikakoneena menneeseen aikaan, joka tuskin koskaan palaa. Silti tekstistä löytyy asioita, jotka resonoivat nykyajan ihmisissä. Ensimmäisten näytösten jälkeen katsojat kehuivat paljon sitä, kuinka ajankohtainen tarina on. Se kertoo minusta ennen kaikkea Waltarin kyvyistä kirjoittajana.

Omena putoaa -näytelmän esityskausi jatkuu Teatteri Akselissa 20. huhtikuuta saakka.

Ilkka Lappi