Turun yliopiston, Helsingin yliopiston, Ilmatieteen laitoksen ja Työterveyslaitoksen yhteisessä tutkimuksessa luotiin ennusteet helleaaltojen aiheuttamista sydän- ja verisuonitautikuolemista fossiilisen energian ja kestävän kehityksen skenaarioille.

Helleaaltoihin liittyvä kuolleisuusennuste perustuu juuri julkaistuun tutkimukseen, jossa selvitettiin helteisiin liittyvää ylikuolleisuutta kesien 2000–2018 aikana seuraamalla yli 360 000 kuutoskaupungeissa asunutta henkilöä (kuutoskaupungit ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Oulu ja Turku).

Seurannan aikana yhteensä 949 henkilöä kuoli sydän- ja verisuonitauteihin toukokuun ja syyskuun välillä. Sydänkuolleisuus oli hellejakson aikana 1,7-kertainen verrattuna ajanjaksoon, jolloin keskilämpötila oli 14–20 astetta. Hellejaksoksi määritettiin aika, jolloin seitsemän vuorokauden keskilämpötila (yö- ja päivälämpötilat huomioiden) oli vähintään 21 astetta. Väestötasolla kolme prosenttia kaikista kesäaikaisista sydänkuolemista selittyi helteellä. Helteellä ei ollut yhteyttä muista syistä johtuviin kesäaikaisiin kuolemiin, joita oli yhteensä 3 145. Saatujen tulosten perusteella voitiin laskea ennusteet helteiden aiheuttamien sydänkuolemien määristä myös tulevaisuuteen, vuosijaksolle 2030–50.

– Suomen kesäilmastoa kuvaava lämpöindeksi on noussut ajanjaksojen 1980–99 ja 2000–19 välillä 0,56 astetta kymmentä vuotta kohti. Vähähiilisessä kestävän kehityksen skenaariossa lähitulevaisuuden lämpenemisvauhti kymmentä vuotta kohti on 0,26 astetta, kun se fossiilisen energian laajaan käyttöön perustuvassa skenaariossa on 0,61 asettta, kertoo tiedotteessa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti-Ilari Partanen, joka on johtanut tutkimuksessa tehtyä työtä tulevaisuuden ilmastoskenaarioiden osalta.

– Käytimme ennusteissa kahta hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n tulevaisuusskenaariota. Fossiilisen energian skenaario perustuu oletukseen fossiilisten energianlähteiden jatkuvasta hyödyntämisestä ilman merkittäviä hillintätoimia. Sen vastaparina oli vähähiilinen kestävän kehityksen skenaario, jossa vähennetään nopeasti fossiilisten energialähteiden käyttöä ja saadaan aikaan myös siirtymää pois korkean kulutuksen elämäntavasta, jatkaa Turun yliopiston maantieteen professori Jukka Käyhkö, joka on tutkimuksen taustalla olevan HERCULES-konsortion johtaja.

Fossiilisen energian skenaariossa vuosijaksolle 2030–50 helleaaltoihin kuuluu 14 prosenttia kaikista kesäpäivistä ja tämän ennustetaan aiheuttavan 7,5 prosenttia kaikista kesäajan sydänkuolemista. Kestävän kehityksen skenaariossa kaikista kesäpäivistä vain kahdeksan prosenttia on osa helleaaltoa ja tämä aiheuttaa 4,4 prosenttia kaikista kesäajan sydänkuolemista.

Kuutoskaupungeissa, joissa asuu ajanjaksolla 2030–50 arviolta 1,8 miljoonaa täysi-ikäistä asukasta, helteistä aiheutuu fossiilisen energian skenaariossa vuosittain 298 ylimääräistä sydän- ja verisuonitautitapahtumista johtuvaa kuolemantapausta. Kestävän kehityksen skenaariossa määrä jää 174 kuolemaan. Lähihistoriassa tai lähes nykytilanteessa, vuosina 2000–18, viiteen prosenttiin kaikista kesäpäivistä liittyi helleaalto, mikä aiheutti kuutoskaupungeissa vuosittain arviolta 65 kuolemaa.

Helleaaltojen lisääntymisen vaikutusten lisäksi tutkimuksessa havaittiin myös useita asuinpaikkaan ja yksilöön liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttivat helleaaltojen ja sydänkuoleman väliseen yhteyteen. Helteeseen liittyvä ylikuolleisuus oli suurinta tiheään rakennetuilla asuinalueilla, huono-osaisilla asuinalueilla ja kerrostaloissa asuvilla. Kohonnut riski havaittiin myös naisilla, yli 65-vuotiailla, sekä henkilöillä, joilla oli elintapoihin liittyviä riskitekijöitä kuten lihavuus tai runsas alkoholinkäyttö.

– Tutkimuksemme osoittaa, että ilmastomuutoksen haitallisten seurausten pienentämiseksi tarvitaan pikaisesti tehokkaita ilmastonmuutoksen hillintätoimia. Koska Suomi ei voi yksin ratkaista globaalia ilmaston lämpenemiskehitystä, meidän on kansallisesti kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sopeutumistoimiin. Hellekuoleman riski oli kaikkein korkein tiheään asutuilla alueilla. Näihin muodostuu paikallisia lämpösaarekkeita, joissa lämpötila nousee muuta ympäristöä korkeammaksi. Tutkimustulokset antavat tärkeän viestin kaupunkien maankäytön ja asuinrakentamisen suunnitteluun. Lämpösaarekeilmiötä pystytään hillitsemään esimerkiksi rakentamalla puistoja ja muita viheralueita sekä rakennusten viilennysratkaisuilla, toteaa tutkimusta johtanut emeritusprofessori Jussi Vahtera Turun yliopistosta.

– Ulkolämpötilan terveyshaitat Suomen kaltaisessa pohjoisen ilmanalan maassa kohdistuvat erityisesti perussairaisiin henkilöihin. Oletimme, että heidän suojautumiskeinonsa eivät muutu ennustetun kolmen vuosikymmenen ajanjakson aikana. Jos sopeutumistoimissa onnistutaan, terveyshaitat voivat jäädä ennustettua vähäisemmiksi, muistuttaa professori Mika Kivimäki Helsingin yliopistosta ja Työterveyslaitoksesta.

Tutkimuksessa seurattiin Työterveyslaitoksen Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimukseen ja Helsingin yliopiston Sosiaalinen tuki ja terveys -tutkimukseen osallistuneita henkilöitä. Osoitehistorian avulla etsittiin kaikki asumisajanjaksot, jolloin henkilön asuinpaikka oli kuutoskaupungeissa. Päivittäinen keskimääräinen lämpötila mallinnettiin 1 km x 1 km -ruudun tarkkuudella ja lämpötila liitettiin tutkittavien asuinpaikkaan osoitteen koordinaattien avulla.

Tutkimus kuuluu Suomen Akatemian Ilmastonmuutos ja terveys (CLIHE) -tutkimusohjelmaan, ja se on julkaistu Environmental Health Perspectives -tiedejulkaisussa.

Aamuset-kaupunkimedia (AKM)