Tontut ovat oleellinen osa suomalaista joulua. Mutta miksi joulun ehkä tarmokkain ahertaja unohdetaan, kun joulupukki astuu näyttämölle? Olemme oppineet, että tontut tekevät lahjat ja juoksevat koko joulunalusajan pitkin ja poikin kurkistelemassa ovatko lapset kilttejä. Joulupukki jakelee tonttujen työn tulokset ja saa kaikki kiitokset.

Tonttujen parhaita asiantuntijoita ovat lapset, joten kysytään heiltä millainen arvostus tontulla on.

– Me ollaan kirjoitettu joulupukille lahjalistat ja vietiin ne takapihalle. Ja lisäksi maitoa kuppiin ja pipareita. Tonttu kävi hakemassa listat ja varmaan pikakäveli heti takaisin Korvatunturille, koska me ei nähty muuta kuin pienet tontunjäljet ja keksinmuruja, kertovat 8-vuotias Viola ja 5-vuotias Viljam.

Tosin Viljam on aika varma, että hän kuitenkin näki sen tontun.

– Sillä oli pitkä valkoinen parta, mutta ei ihan niin pitkä, että siihen olisi kompastunut, hän kuvailee.

– No tonttu on pieni punalakkinen kääpiö. Se on joulupukin apuri, aina ystävällinen. Jos joulupukki ei joskus ehdi jakaa lahjoja, tonttu jakaa ne. Ennen joulua tonttuja hiippailee joka puolella katsomassa onko kilttejä lapsia. Joulupukki on tonttua tärkeämpi, koska joulua ei voi olla ilman joulupukkia. Ilman tonttua joulun voi kyllä viettää, määrittelee 11-vuotias Eino.

Ei kovin mairittelevaa tontulle. Ehkä se haluaisi olla arvoasteikossa vähän korkeammalla.

Mutta lasten mielestä tonttu on kuitenkin aina kiltti. Kai siellä Korvatunturilla palkitaan näitä ahertajia?

Jo keskiajalta on merkintöjä tontuista, ei tosin joulu- vaan kotitontuista, jotka asustivat riihissä ja jyväaitoissa, auttoivat talonväkeä tai olivat haitaksi oman mielialansa mukaan. Talonväen piti mielistellä pysyäkseen hyvissä väleissä tonttujensa kanssa. Tontulle vietiin jouluyönä lautasellinen puuroa palkaksi vuoden töistä ja näin tonttu ja joulu tulivat vähitellen liitetyiksi toisiinsa. Joulutonttu onkin siten kaikkein nuorinta tonttuheimoa.

Tontun ulkoinen habitus sellaisena kuin sen nyt tunnemme kehittyi sekin vähitellen. Jenny Nyströmin tonttuhahmo Viktor RydberginTonttu-runossa vuonna 1881 on perusta. Kun runo ilmestyi suomeksi vuonna 1945 Martta Wendelinin kuvittamana, saatiin suomalainen tonttu. Runo sävellettiin ja laulamme jouluna, kuinka ”kattojen päällä on lunta, tonttu ei vaan saa unta”.

Lastenkirjoissa tonttuja alkoi esiintyä Suomessa 1890-luvulla eikä tonttu-alan kirjallisuudesta ole sen koommin ollut pulaa. Tarinoita tontuista joulupukin apulaisina on kerrottu eri puolilla Eurooppaa tarinoiden sekoittuessa keskenään.

Tonttujen elämässä tapahtui mullistava käänne vuonna 1927 kun ne muuttivat asumaan Korvatunturille yhdessä joulupukin kanssa. Nyt tonttuja on asettunut asumaan myös Rovaniemelle joulupukin Pajakylään.

Sitten on vielä ihan erikseen oma turkulainen ylpeytemme: Turun linnan tonttu-ukko, joka onkin lähes joulupukin veroinen supersankari.

Merja Marjamäki