Kukapa ei olisi kuullut Aurajoen varren vankkurissa paistettavista Cafe Ankan munkeista, joita maistajat kaipaavat aina uudelleen. Ikonisen maineen saavuttanut kesäkahvila päivystää entisellä Suomen Joutsenen paikalla Martinsillan kupeessa, ellei sade ole tuonut näkyviin myyntiluukun tekstiä ”Se sataa koht kumminki”.

Elokuussa pyöreät kaksikymmentä vuotta täyttävää kahvilaa pyörittää lentokoneen käytävältä ja ravintola Mamista tuttu Aki Arjalahti yhdessä puolisonsa Juha Teurin kanssa.

– Tämä on neljäs kesä, kun olemme täällä. Ensin ajattelin, että minusta ei rannan munkkikeisaria tule, mutta jotenkin ajatus kypsyi, isältään munkkivankkurin ”perinyt” Arjalahti kertoo.

– Voiko parempaa maisemaa ihmisellä töissä olla kuin tässä, Arjalahti osoittaa vieressä kimmeltelevää jokimaisemaa.

– Kun ihminen tulee kesäkahvilaan, hän on hyvällä tuulella.

Hän kehuu meininkiä hyvän mielen kesäkahvilassa, jonne jokaisen on helppo tulla. Ilo tarttuu puolin ja toisin. Rentous, saavutettavuus ja miljöö näkyvät myös romanttisten kohtaamisten määrässä, joita Arjalahti ja Teuri ovat diskreetisti bonganneet.

– Olemme panneet merkille, että Tinder-treffimaailmaa on aivan selvästi, he hymyilevät.

Arjalahden ja Teurin on mahdoton määritellä tyypillistä asiakasta, niin paljon erilaisia ihmisiä kahvilassa käy. Teuri kuitenkin mainitsee juuri lomansa aloittaneet, jotka ovat saapuneet aamumunkille suoraan Samppalinnan maauimalasta.

– Se on hyvä motivaattori tämä munkki, pariskunta nauraa.

Arjalahti kertoo, että toivotut lihapiirakat on jouduttu hautaamaan, koska munkit ovat päätuote.

– Tila ja resurssit ovat syy. Lihiksiä ei voi tehdä etukäteen. Valtavan hyvä tuote, mutta kyllä toivojat ovat ymmärtäneet.

Ulkoilmakahvila on sään armoilla, ja turkulaisille onkin tullut tutuksi myyntiluukun paikallista optimismia kuvaava slogan. Yleensä kahvila kuitenkin on auki ja ranta täynnä munkkikahvista nauttivia ihmisiä. Mutta uudet tuulet puhaltavat Cafe Ankan kojun suhteen.

– Koppimme alkaa olla eläkeiässä, Teuri kertoo haikeus äänessään.

– On hyvä mainita, että siinä kohtaa, kun tämä koppi tästä lähtee, me emme ole lähdössä pois. Siihen myös pyritään, että ankka olisi katolla, Arjalahti osoittaa isoa kumiankkaa.

Massiivisen kopinvaihdon myötä ulkoasu ja väritys tulevat säilymään. Turkulaisia ei järkytetä liian suurilla muutoksilla.

– Olen graafinen suunnittelija, ja logoa myöden tehnyt kaiken itse, myös teipannut kaikki tekstit. Ajatuksena on saada hänestä mahdollisimman saman näköinen, Teuri kertoo kopista inhimilliseen sävyyn.

– Se sataa koht kumminki tulee takaisin, Arjalahti nauraa.

Varsinaista lomaa ei pariskunta ehdi kesällä viettämään, mutta he pitävät työtä kahvilassa maiseman ja tunnelman ansiosta keveänä.

– Asumme Satavassa, päivän päätteeksi pulahdamme mereen. Saadaan munkintuoksut pois, Teuri hymyilee.

Cafe Ankan 20-vuotisjuhliin elokuussa on tarkoitus keksiä ohjelmaa. Sen hilpeydestä ei ole epäilystä pyyhkiessä munkkisokeria suupielistä.

Eveliina Portnoj