Vapaamuurarit saivat ensimmäisen turkulaisen suurmestarin
Henrik Nylander hymyilee ensimmäisessä julkisessa esiintymisessään uudessa asemassaan. Hänet on nimitetty toukokuun alussa vapaamuurarien Suomen Suurloosin Korkeimmin Kunnioitettavaksi Suurmestariksi. Vapaamuurarius Turussa täyttää sata vuotta, mutta vasta nyt suurmestariksi valittu on kotoisin Aurajoen rannoilta.
– Olen aito turkulainen, kun olen syntynyt tuossa sadan metrin päässä, Nylander osoittaa kohti Heidekeniä.
Rakennusmateriaaliteollisuuden johtotehtävistä eläköitynyt Nylander ei usko, että Turkua on syrjitty valinnassa.
– Tämä vie aika paljon aikaa. Moni harkitsee, lähteekö tähän vai ei, hän naurahtaa Sinisen Killan art deco-henkisissä tiloissa Luostarinkadulla.
Loosit, killat ja piirit vilisevät Nylanderin katsauksessa vapaamuurariuden historiaan, joka ulottuu järjestäytyneellä tasolla 1700-luvulle asti. Maallikon on vaikea pysyä kärryillä terminologiassa, jolla on mystinenkin kaiku. Monet tietävät vapaamuurareista vain sisällöltään salaisen jäsenyysrituaalin olemassaolon. Nylanderin mukaan se ei olisi kokijalle yhtä vaikuttava, jos sisältö olisi ennalta tiedossa. Hän muistaa ikuisesti oman kokelasrituaalinsa, joka oli ”rakkautta ensi silmäyksellä”.
– Tämä on tietynlainen näytelmä, joka siinä toteutuu. Joka vuosi tulee uudet näyttelijät. Uusi jäsen saa elämyksellisen kokemuksen, joka vahvistaa oppimista. Tämä on salaisuuden yksi syy, Nylander selventää.
Lähimmäisenrakkaus on vapaamuurariuden tärkeimpiä hyveitä. Nylanderin osoittamassa luettelossa mainitaan lisäksi harkitsevuus, rohkeus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus ja totuudenrakkaus.
– Opetustapa on rituaali, jossa kaikki hyveet tulevat esille jossain muodossa. Aatteellisuus perustuu hyveiden oppimiseen. Meillä ei ole mitään absoluuttista totuutta.
Suomessa on harvinaislaatuisesti kaksi tunnustettua vapaamuurarijärjestöä, Suomen Suurloosi ja ruotsalainen Svenska Frimurareorden i Finland. Koko Turussa on kymmenen eri loosia ja noin 450 jäsentä. Vapaamuurareilla ei ole kansainvälistä johtoa, vaan jokainen suurloosi toimii itsenäisesti vuoden 1717 perussääntöjen pohjalta. Niiden takia naisia ei vapaamuurarien listoilla juuri näy.
– Suomessa toimii myös naisvapaamuurarien järjestö, joka on valitettavan pieni, mutta toivon mukaan kasvaa. Heitä emme voi virallisesti tunnustaa alkuperäisten sääntöjen takia, mutta he toimivat samoilla periaatteilla, Nylander kertoo.
Hyväntekeväisyyteenkin osallistuvat vapaamuurarit eivät kärsi jäsenpulasta. Perusperiaate on, että jäsenet miettivät, kuka voisi olla hyvä jäsen. Siihen tarvitaan kaksi suosittelijaa. Vapaamuurarit eivät pysty ottamaan uusia jäseniä rajattomasti, sillä tarkoitus on, että jokainen opitaan tuntemaan.
– Jos porukka kasvaa liikaa, niin se vaikuttaa tunnelmaan, Nylander toteaa.
Vapaamuurariuden merkitys jäsenilleen on merkittävä.
– Tutkimukset osoittavat, että yhteisöllisyys lisää terveyttä. Aina löytyy ystäviä, joiden kanssa voi keskustella, Nylander kehuu.
– Oma vastaukseni on, pystynkö joka aamu katsomaan itseäni peilistä, olenko sellainen kuin haluan. Tämä on minulle todella tärkeä tapa ajatella, ruotsinkielisen St.Henriks logenin Ordförande Mästare Kenneth Jönsson summaa.
Eveliina Portnoj















