Kun naapuri metelöi öiseen aikaan tai porraskäytävässä leijailee jatkuvasti epämiellyttäviä voimakkaita hajuja, kerrostaloasukas ottaa yleensä yhteyttä isännöitsijään. Häiriöilmoituksen saatuaan isännöitsijä tarvittaessa puuttuu ongelmaan ottamalla yhteyttä ilmoitettua häiriötä aiheuttaneeseen asukkaaseen.

Mikäli häiriöiden taustalla on sellaisia ongelmia, joissa apuna tarvitaan sosiaalialan ammattilaista, kuvaan mukaan astuu asumisneuvoja.

TVT:llä asumisneuvojana työskentelevä Suvi Koskinen selvittelee päivittäin erilaisia asumiseen liittyviä haasteita. TVT omistaa yli 11 000 asuntoa Turussa, Kaarinassa ja Raisiossa. Asukkaita on yhteensä lähes 20 000.

Asukkailla on erilaisia elämäntilanteita, jotka vaikuttavat myös asumiseen, kuten maksuvaikeuksia, erilaisia elämänhallinnan ongelmia tai vaikkapa ikääntymisestä johtuvaa tuen tarvetta. Koskisen ja hänen kollegoidensa tehtävänä on löytää kullekin asiakkaalle oikeat palvelut yhteiskunnan palvelujärjestelmästä.

– Tavoitteemme on ehkäistä häätöjä ja saada asuminen onnistumaan kaikkien näkökulmasta, Koskinen kertoo.

Joskus isännöitsijälle ilmoitetaan ongelmasta, johon on vaikea puuttua. Sanomista voi tulla vaikkapa naapurin mielestä liian kovaäänisestä seksin harrastamisesta tai lasten leikkien äänistä. Kiistat, joihin ei voida puuttua huonevuokralain puitteissa, ohjataan Naapuruussovittelun keskukseen, josta löytyy naapureiden välisten konfliktien selvittelyyn koulutettua henkilökuntaa.

Naapuruussovittelun keskuksesta löytyy apua myös silloin, kun tarvitaan yhteisösovittelua. Yhteisösovittelu on koko talon asukkaille avoin keskustelutilaisuus, jossa käydään läpi yhteisiä pelisääntöjä.

– Ongelma voi olla joskus niinkin pieni kuin isännöitsijän myöntämän ”kukkarahan” käytöstä sopiminen. Kinaa voi tulla siitä, kuka saa päättää, mitä kukkia hankitaan ja miten niitä hoidetaan, kertoo Koskinen ja jatkaa:

– Konfliktien taustalla voi olla esimerkiksi yksinäisyyttä tai mielenterveysongelmia. Haastavaa on välillä se, että asumisneuvoja saattaa olla perillä jonkun asukkaan tilanteesta, joka selittää muiden suuntaan erikoisena näyttäytyvän käytöksen, mutta siitä ei voi tietenkään kertoa muilla asukkaille.

Naapuruussovittelun keskukseen voi ottaa yhteyttä kuka tahansa; isännöitsijää ei tarvita välikätenä. Keskuksesta voi matalalla kynnyksellä pyytää apua erilaisiin tilanteisiin. Koskinen kehottaakin olemaan mieluummin varhaisessa vaiheessa yhteydessä asumisen ja sovittelun asiantuntijoihin, sillä ongelmiin on aina helpompi puuttua ennen kuin ne paisuvat mahdottoman suuriksi ja kärjistyvät riidoiksi.

Maria Helstola