”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi,” lausui vanha kansa. Tämä joulunajan määritelmä alkaa olla jo aikansa elänyt, sillä jouluvalmistelut ovat nykyään täydessä vauhdissa jo marraskuussa puolella. Nykyinen jouluhössötys on aikaistunut lähinnä kaupallisista syistä useilla viikolla.

Tuomaanpäivä on joulun 21. päivänä, jolloin yö on pisimmillään ja päivä lyhimmillään. Monille se merkitsee edelleen oikeaa ja aitoa rauhoittumisen alkua. Tuomaanpäivään liittyi ennen erilaisia uskomuksia, rituaaleja ja tapoja, joiden mukana myös joulurauha laskeutui tupiin ympäri Suomenmaan. Paha Nuutti vei joulun pois tammikuun 13. päivänä.

Vuoden pimeimmästä päivästä katsottiin alkavan pesäpäivät, jotka päättyivät jouluna, kun aurinko syntyi uskomuksen mukaan uudelleen. Auringon uudelleen syntymisen päivää on pidetty myös monien eri jumalien syntymäpäivänä. Auringon sanotaan olleen juuri ennen joulua kolme päivää pesässään, josta se nousi esiin jouluaamuna. Siitä alkoi vähän kuin uusi luku elämässä, eli hidas mutta varma kulku kohti kevättä ja valoa.

Pesäpäivien aikaan ei saanut tehdä missään nimessä mitään puhdetöitä. Kehrääminen tai halonhakkuu jäivät odottelemaan joulun jälkeisiä päiviä. Pesäpäivän työkieltoa ei saanut rikkoa missään tapauksessa, sillä se olisi tiennyt karjan menetystä tai surkeaa viljasatoa.

Myös oluen särpimisellä on ollut tärkeä paikkansa joulurauhan alkamisessa. Tuomaanpäivän tapoihin kuului vähän maistella, olivatko jouluoluen maut kohdallaan. Ihmiset pistivät myös pöydän koreaksi ja nauttivat pöydän antimista oluen kyytipoikana, ja melkein yhtä hyvin kuin kekrinä.

Tuomaanpäivän viettoon liittyvät suojaa tuovat aurinkosymbolit. Tuvan tai tallin oveen sekä porttiin pieleen maalattiin tervalla taloa suojeleva rengasristi. Saaristopitäjissä Tuomaan päivän suojamerkiksi tuli tuomaanristi, joka valmistettiin ennen vanhaan päreistä. Tuomaanristin nimi viittasi tietysti apostoli Tuomaaseen. Se muistuttaa myös nimensä ja muotonsa välityksellä joulun kristillisestä sanomasta.

Moni muistaa Tuomaanristin lapsuuden joulukoristeena. Vinoneliön muotoinen puusta vuoltu risti lähti leviämään rannikon kautta myös muualle päin Suomea 1930-luvulla, mutta alun perin se paikannetaan Iniöön ja Korppooseen. Myös Tuomaanristit asetettiin oville tai ikkunoille suojellakseen sieltä käsin taloa. Tuomaanristin esikuvana pidetään kirkkojen takorautaisia ristejä.

Heikki Möttönen