Yli 90 vuotta Turun katukuvassa ollut Reino Laineen vuonna 1931 avaama Soitin Laine siirtyi kesällä uuteen aikaan, kun toinen omistajista Tommi Laine jäi varhaiseläkkeelle yli 40 vuoden uran perheyrityksessä tehneenä. Perinteinen sukunimi ei kuitenkaan ole katoamasta kaupasta, sillä Jari Heinosen kanssa Soitin Laineen pyörittämistä jatkaa Tommin poika Tuomas Laine, neljännen polven soitinkauppias.

– Isän osakkeet ovat edelleen hänen nimissään. Parin vuoden sisällä tarkoitus on ne ostaa, mutta kaupan päivittäisessä toiminnassa hoidan tällä hetkellä käytännössä lähestulkoon kaiken, mikä aiemmin kuului isäni työnkuvaan, Tuomas Laine kertoo.

29-vuotiaalle Tuomakselle Soitin Laineen osaomistajaksi siirtyminen ei ollut lainkaan itsestään selvä päätös. Vaikka hän on ollut töissä liikkeessä jo lukioikäisenä, aikuisiällään hän teki pitkään muita töitä.

– Soitin Laineen päivittäiseen toimintaan tulin mukaan reilu kaksi vuotta sitten. Sellainen 26–27 vuotta elämästäni oli hyvinkin epäselvää, tuleeko minusta neljännen polven soitinkauppias, Laine naurahtaa.

Kivijalkasoitinliikkeet ovat lähes koko 2000-luvun joutuneet taistelemaan nettikauppaa vastaan. Se oli yksi asia, joka myös Lainetta mietityttää. Ilman uskoa kivijalkakaupan elintilaan hän ei olisi kuitenkaan alalle lähtenyt.

– Nettikauppa tuo haasteita kivijalkakaupalle. Se on taistelu, joka on vain käytävä. En kuitenkaan halua lähteä hintakilpailuun koko Euroopan alueella toimivaa nettikauppaa vastaan, koska hintakilpailuun kivijalka ei pysty vastaamaan, Laine myöntää.

Kivijalan perinteisinä vahvuuksina on nähty asiantuntemus ja palvelu. Ne ovat edelleen valtteja, vaikka sellainenkin ilmiö on syntynyt, että soitinta käydään kokeilemassa kivijalkakaupassa, minkä jälkeen se tilataan netistä. Asiantuntemuksen ja palvelun rinnalla Laine haluaisi panostaa entistä enemmän uusiin avauksiin.

– Esimerkiksi Turussa on äärimmäisen taitavia soitinrakentajia. Suomessa on muutenkin valtavan pitkät ja hienot soitinrakennusperinteet. Olisi hienoa luoda yhteistyötä soitinrakentajien suuntaan. Turkulaista käsintehtyä kanteletta ei varmasti ulkomaisesta nettikaupasta saa, Laine muistuttaa.

– Tässä bisneksessä jää aina myös ylijäämäsoittimia, jotka ovat myymäkelvottomia. Olisi kiva järjestää vaikka kursseja, joilla soittokelvottomia soittimia voisi maalata koriste-esineiksi, mies visioi.

Soitin Laine on perinteisesti viime vuosikymmenten aikana ollut erityisesti ammattilaisten arvostama kauppa, jossa on voinut törmätä maailmalla mainetta niittäneisiin paikallisiin tekijöihin. Pitkien perinteiden lisäksi myös monipuolisuus luo uskoa tulevaisuuteen.

– Klassisen musiikin tarjonta on ollut meillä aina valtavan suurta. Se esimerkiksi on sellainen skene, joka soittaa edelleen oikeita soittimia ja käy kivijalkakaupassa. Se tuskin myöskään muuttuu. Ainakin minun on vaikea nähdä tilannetta, jossa viulisti tilaisi soittimensa kokeilematta netistä, Laine sanoo.

Ilkka Lappi