On hassua, että tuntemattoman ihmisen tai naapurin pyyteetön ystävällisyys ihmetyttää. On monia paikkoja, joissa on outoa esimerkiksi tervehtiä naapureita. Ihmiset kokevat sen ajanhukkana, pelkkänä merkityksettömänä imarteluna. Ei tietenkään pidä yleistää.

Välillä kuitenkin vaikuttaa siltä, kuin ystävällisyys olisi alkanut kadota varsinkin isommissa kaupungeissa. Luin, että sille on olemassa antropologinen syy. Ihmiset ovat yleisesti kylmempiä muita ihmisiä kohtaan ja jännittyneempiä, kun asutaan paikoissa joissa väestötiheys on suuri. Samalla tavalla kun ystävällisyys saa aikaan hyvää mieltä ja kannustaa ystävällisiin tekoihin, kokemamme huono käytös ja epäoikeudenmukaisuuden tunne saa aikaan negatiivisuutta. Kun kohtaa ihmisen jolla on huono päivä, tai vaikkapa vain huono asenne, voi kohtaaminen jäädä vaivaamaan pitkäksikin aikaa. Negatiivinen energia tuntuu tarttuvan.

Vaikka kesäisin ihmiset ovat tunnetusti leppoisampia ja hyvällä tuulella, pari päivää ahvenanmaalaisessa bed & breakfast -majoituksessa löi ällikällä. Majoituksessa samaan aikaan ollut vanhempi pariskunta tervehti heti alkuun, aamiaisella vieraat toivottivat toisilleen hyvää huomenta ja lähtiessä toivoteltiin mukavaa päivää kaikille. Mihin maailmaan olen oikein tupsahtanut? Katsoin melkein taakseni, että minulleko tässä tosiaan toivotellaan mukavaa päivää.

Kun annoin koiran kanssa tilaa kelloa soittavalle pyöräilijälle, hän huikkasi perään kiitokset. Sen sijaan, että usein kelloa ei edes soiteta, tuhahdellaan turhautuneesti takana kun kävelijä ei tajua katsoa taakseen ja väistää. Tämän jälkeen yleensä suhahdetaan ohi dramaattisin elkein, jotta kävelijä varmasti tajuaa tehneensä suuren virheen.

Viimeistään siinä kohtaa tajusin olevani jossain oudossa ystävällisyyden tyyssijasssa, kun jouduimme keskellä yötä kaahaamaan taksilla eläinlääkäriin. Kävelimme seuraavana päivänä kadulla, kunnes vieressä olevan taksin ikkuna alkoi aueta. Viimeöinen taksinkuljettaja huhuili perään, kyseli miten koira voi, ja kertoi miettineensä pitkään miten meille kävi. Koiralla oli kaikki hyvin, mutta huomaavaisuus lämmitti mieltä.

Ehkä se oli kesä, Ahvenanmaan pienet piirit tai vain yleinen elämänasenne. Tai sitten lomalla kaikki on toisin? Se, että ystävällisyys ei maksa mitään ja siitä jää hyvä mieli, on hyvä muistutus itsellekin. Mutta ystävälliset eleet, ne eivät ole luksusta. Ne ovat elämäntapa.

Henriikka Fingerborg