Sauvon suuri mies Arvo Korsimo (1901–69) oli Keskustapuolueen edeltäjän, Maalaisliiton, suurimpia vallan käyttäjiä ja voimahahmoja 1940-luvun lopulta aina 1960-luvulle asti. Hänet muistetaan erityisesti kaudestaan Maalaisliiton vaalipäällikkönä sekä puoluesihteerinä. Hän oli junailemassa Maalaisliittoa kahteen murskavoittoon eduskuntavaaleissa sekä Urho Kekkosen presidentiksi vuoden 1956 vaaleissa. Korsimon asema kuitenkin hiipui 1960-luvun alkupuolella ennen kaikkea Maalaisliiton sisäisissä poliittisissa myrskyissä.

Nuori maanviljelijä Arvo Korsimo lähti politiikkaan mukaan kotikunnassaan Sauvossa. Voimakastahtoinen Korsimo ajautui kuitenkin hakauksiin omiensa kanssa menettäen kunnalliset luottamustehtävänsä. Hän siirtyi sen jälkeen sukkelasti puolueen palvelukseen Turkuun ja nimitettiin Varsinais-Suomen piirisihteeriksi vuonna 1936. Turusta Korsimo houkuteltiin sotien jälkeen puolueen päämajaan Helsinkiin, jossa hänestä leivottiin vaalipäällikkö. Korsimo oli organisoimassa alkajaisiksi puolueensa eduskuntavaalien murskavoittoa vuonna 1948. Vuoden 1954 eduskuntavaalien voitto tuli niin ikään näytöstyyliin. Korsimosta oli tullut puolueen sisällä Kekkosen johtaman K-linjan vahva vaikuttaja. Tämä Maalaisliiton ydinryhmä alleviivasi erityisesti suhteiden lähentymistä Neuvostoliiton suuntaan.

Korsimo ryhtyi tekemään Kekkosesta presidenttiä ja hänen organisoima vaalikoneisto onnistuikin toisella yrittämällä tavoitteessaan. Vuoden 1950 kampanjalla pohjustettiin vuoden 1956 legendaaristen presidentinvaalien voitto. Sanotaan, että jokaisen vaalivoiton taustalle tarvitaan etevä puoluesihteeri ja sitä Korsimo totisesti oli. Hän loi Kekkoselle aidon kansan miehen imagon ja pelasi J.K. Paasikiven kommunistien tuella pelistä pois. Korsimoa luonnehdittiin poliittisen pelin mestariksi ja sanavalmiiksi kansanmieheksi. Hänellä oli myös hyvä vainu vaaliteemojen suhteen sekä lisäksi valtava tukiverkosto. Kekkosen tukijoita tuntui löytyvän jokaisesta niemennotkosta. Kekkonen palkitsi luottomiehensä kanslianeuvoksen arvonimellä vaalien jälkeen.

Kekkosen presidentiksi tulon jälkeen Korsimon asema presidentin ja Maalaisliiton välisenä linkkinä korostui entisestään. Korsimon vahva asema alkoi kuitenkin ärsyttämään puolueen sisällä. Alamäkeä vauhditti, kun Maalaisliitto ei saanutkaan enää odotettua vaalivoittoa vuoden 1958 eduskuntavaaleissa. Korsimo myös tappeli Veikko Vennamon kanssa sillä seurauksella, että Vennamo lähti lätkimään koko Maalaisliitosta vuonna 1959 tunnetuin seurauksin.

Korsimolla oli alkuun toimivat välit toisen Varsinais-Suomen vahvan miehen, V.J. Sukselaisen, kanssa. Paimiolainen Sukselainen oli ponnistanut eduskuntaan vuonna 1948 puolueen puheenjohtajan paikalta ja kaksikko junaili yhdessä vuoden 1954 muhkean vaalivoiton. Korsimo kuitenkin katkeroitui puheenjohtaja ja pääministeri Sukselaiselle, kun hänet syrjäytettiin puoluesihteerin tontilta vuonna 1960.

Korsimo pääsi iskemään takaisin vuoden 1964 puoluekokouksessa, kun Sukselainen puolestaan äänestettiin sivuun puoluejohdosta. Korsimo ei salannut tukeaan Johannes Virolaista kohtaan, josta äänestettiin uusi keulahahmo puolueelle.

Heikki Möttönen